Koska minulla siis on yli tuhannen biisin laskelma 1970-luvun suurimmista listahiteistä, kiinnostuin vertaamaan sitä Radio Suomessa kuultuun viisituntiseen 70-luvun musiikin yöhön, jota mainostettiin ennalta varsin hittivetoisesti. Erittäin tutuista levytyksistä tuo Olga Ketosen juontama (ja valitsema?) musiikkipotpuri sitten koostuikin – kuuntele täältä.
Ohjelmassa soitettiin 65 biisiä. Montako niistä oli samoja kuin kokoamassani suurimpien hittien Top 65:ssä? Neljätoista. Joo aika vähän, mutta minun listassani on useita lauluja samoilta artisteilta, kun ohjelmassa ainoastaan Pave Maijanen (!) vieraili kahdesti levylautasella. Melko loogisesti siitä rajattiin ulos myös ei-nuorisoon kuuluneiden musiikinkuluttajien suosikit, eli emme kuulleet Ruusuja hopeamaljassa tai Mustan kissan tangoa.
Huomiota herätti hieman toisenlainen puute. Vaikka 70-luvun musiikin yössä soi 40 ulkomaista biisiä, niin mustista artisteista pääsivät ääneen ainoastaan loppupuolen Anita Ward, Thelma Houston ja kirjava Village People. Maamme ei totisesti tuolloin ollut mikään r&b-onnela, mutta minun Top 65:ssäni on sentään kahdeksan mustien laulajien hittiä. Yksi eli Roberta Flackin Killing Me Softly with His Song ylsi jopa 1973-vuosilistan ykköseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti