Listablogin kesäsarjassa esitellään 50 hittiä -listan (1992–2007) koko laadinta-aikakauden 50 menestyneintä kappaletta.
Yö: RAKKAUS ON LUMIVALKOINEN (Poko 2003)
Kokonaispisteet: 3184,93
Listaviikot: 19
Korkein sijoitus: 1
Korkein viikkopistemäärä: 277,49
Sijoitus singlemyyntilistalla: 5
Sijoitus Suomen Radiolistalla: 1
Kulttuurillinen merkittävyys 0–10: 8
Oma arvosana 0–10: 5
Poko-yhtiössä hehkutettiin hyvissä ajoin, että tulossa on Joutsenlaulun (1985) veroinen megahitti. Niin tulikin (taas Jussi Hakulisen kynästä), vaikka jotkut radioasemat halusivat jatkaa aiemmin julkaistun leffaraidan Sano että jäät soittamista. Suomipop aloitti ekana tehosoiton – YleX oli varovaisempi, ja Kiss FM:lle sekä NRJ:lle biisi ei iskelmällisyydessään kelvannut lainkaan. Samanniminen albumi ponkaisi neljäksi viikoksi listakärkeen ja myi melkein 120000 kpl.
Nyt jos koskaan olisin veikannut oman arvosanasi painuvan alas. Itsekin kuulen Olli Lindholmin onnistuvan harvinaisen hyvin laulussaan, ja melodia on kieltämättä kaunis, mutta sovituksen kökköys ja koko laulun perinjuurinen pateettisuus luovat mieleeni niin vahvan epämiellyttävän yhteyden Yön perinteiseen paskuuteen, etten osaisi antaa tälle kahta enempää. Timo, sinä taidat ihan oikeasti pitää hiteistä.
VastaaPoistaKyllä se arvosteluasteikko on täydessä käytössä nollaa myöten, ei hätää. Yön perinteisen paskuudenkin allekirjoitan, mutta miksi syyllistää yksittäinen biisi kollegojen rikoksista?
VastaaPoistaMitä tuo Yön "perinteinen paskuus" mahtaa tarkoittaa? - sitäkö, että siitä ei pidä pitää, jos haluaa olla uskottava?
VastaaPoistaJoskus ilmestyy biisejä, jotka ovat syntyneet "koko kansan listahiteiksi". Tuo Yön biisi oli heti ilmestyttyään "muodollisesti täydellinen" suomalainen listahitti!
VastaaPoistaJa todellakin, biisi on hyvin pateettinen... On helppo ymmärtää, että jotkut eivät siedä kappaletta lainkaan. Minun mielestäni se on upea kappale nimenomaan listahittimäisyytensä takia.
Jussi Hakulinen on fantastinen biisintekijä. Jos hän onnistuu tekemään 20 vuoden välein noin täydellisiä suorituksia (Joutsenlaulu ja R.O.L.), olen valmis antamaan anteeksi kaikki ne välissä tulevat huonommat biisit... Harvalle biisintekijälle osuu uralle kahta noin isoa klassikkoa.
Timo, erinomainen idea tämä "kesäsarja". Palautuu biisejä mieleen sekä pääsee olemaan samaa mieltä ja eri mieltä. Esimerkiksi tämän Yön biisin kulttuurilliseksi merkitykseksi olisin itse antanut 9...
Minä tarkoitin Yön perinteisellä paskuudella sitä, että bändin tavaramerkeiksi ovat muodostuneet käsittämättömän huonot sanoitukset, Olli Lindholmin pala kurkussa kailottaminen ja mauttomat kitarasoundit.
VastaaPoistaJos puhuit uskottavuudesta musiikkisnobien silmissä, niin se on kyllä totta, että Yö on niissä piireissä mahdollisimman epämuodikasta. Niin on myös Pepe Willberg, mutta hänen musiikistaan minä pidän.
Minua viehättää Yön sanoituksissa se, että ne ovat usein niin häpeilemättömän vanhanaikaisia, hyvin perinteistä iskelmäsanoitusta. Seassa vilahtelee sanoja ja sanojen taivutusmuotoja, joita ei nykyään paljon sanoituksissa kuule. Pauli Hanhiniemihän tekee Yölle paljon sanoituksia, ja jopa hän tekee Yön biiseihin sanat tietyllä tavalla "vanhaan muottiin". Minusta tuo on hieno tyylikeino. Se toimii, jos ei erehdy pitämään Yötä rockbändinä. Sitähän se ei ole 2000-luvulla ollut, vaan iskelmäyhtye. Imago vain on vanhojen syntien takia olevinaan "rock".
VastaaPoistaJuu, tuota musiikkisnobien ja muiden arvonsa luulevien ylenkatsetta tarkoitin. Kuvittelisin, että Yö on ensinnäkin liian suosittu (aina paha), etenkin Pohjoisen Rautatiekadun pohjoispuolella (poikkeuksia lukuunottamatta erittäin paha) ja sitten suosion voi olettaa johtuvan iskelmällisistä vivahteista, niistä junttien rakastamaista pateettisista, ei niistä "uskottavista" (ai kamalaa). Naisetkin taitaa kovasti pitää (voi ei voi ei). Niin ja Hynynenkin haukkui (naula arkkuun).
VastaaPoistaROL on äärimmäisen hyvin tehty kappale, ns. varma hitti jo syntyessään, etenkin kun Yön listasuhdanteet olivat kokoelman menestyksen myötä tuolloin erittäin korkealla.
VastaaPoistaKesäsarjasta puheen ollen, rakennan itsekin blogiini kesäsarjaa. Aihe on alkuperäistä versiota isommat ja merkittävämmät cover-hitit. Ja suurin osa sen sisällöstä tulee olemaan perin subjektiivista.
Osoite on kuningasburgeri.blogspot.com