Viisukiihdytys nollasta kolmeensataan

Eilisessä Eurovision laulukilpailussa annettiin pitkän tauon jälkeen sananvalta niinsanotuille ammattilaisraadeille, joiden mieltymysten painoarvo lopputuloksissa oli 50 prosenttia. Meille on kerrottu Suomen viisihenkisen raadin osanottajat, mutta sekä Yleisradion että Moskovan kisakoneiston sivuilla ollaan kovin vaitonaisia siitä, miten raatilaiset ilmaisivat nuo mieltymyksensä. Numeroiden, huutaen, neuvotellen?

Lillukanvarsia, tuhahdatte nyt. Päinvastoin, tämänkaltaisissa äänestyksissä on paljon suurempi merkitys sillä, miten mieltymyksiä mitataan kuin kenen mieltymyksiä mitataan. Otetaanko huomioon vain kannatus vai myös vastustus. Samankaltainen erohan on myyntilistoilla ja radiolistoilla.

Otetaan esimerkiksi laulu, joka jakaa jyrkästi mielipiteet, vaikkapa niin että jokaisessa maassa 50 prosenttia äänestäjistä vihaa sitä ja kymmenen prosenttia rakastaa yli kaiken. Sen nimi voisi olla Fast Punk Kreegah. Seuraavassa demonstroin sen mahdollisuuksia eri äänestysjärjestelmissä.

Kun puhelinäänestäjillä on valittavanaan 24 biisiä, jokaisen oletusarvo on noin neljä prosenttia äänistä. Jos kymmenen prosenttia ilmoittaa kannattavansa Fast Punk Kreegahia, tuolla potilla saattaa viedä jopa voiton eli 12 pistettä – joka tapauksessa sillä pääsee viiden kärkeen. Biisin voisi lupailla saavan joka maasta keskimäärin kahdeksan pistettä, ja ennen Alexander Rybakia tuo summa (yli 300 pistettä) olisi joka vuonna riittänyt murskavoittoon.

Mutta jos jokainen äänestäjä arvioisikin jokaisen biisin vaikkapa asteikolla 1–10, tuolla kymmenen prosentin kannatuksella ei olisi mitään jakoa. Jos puolet raatilaisista inhoaa biisiä arvosanan 1–2 edestä, se ei voi päästä yhteistuloksissa edes sijalle kymmenen, joka antaisi yhden maakohtaisen pisteen. Samojen äänestäjien sama kannatus, joka toisessa järjestelmässä toi 300 pistettä, antaisi tässä järjestelmässä nolla pistettä. Juhlittu Fast Punk Kreegah olisikin maanpetturi.

Vastaavasti – ja tästä on myös näyttöä raatiäänestysten vanhalta aikakaudelta – pään läpi kivuttomasti soljuva esitys voi kerätä parhaat pisteet, vaikka se ei olisi kenenkään ykkössuosikki eikä täten saisi raatilaisilta yhtään puhelinääntä. Tämän kappaleen nimi voisi olla vaikkapa Radio Nova, Here I Come.