Tehoa ja taitoa

Silloin tällöin media nostaa ja referoi asioita koomisen harhaanjohtavasti. Kun Laura Lepistö luisteli huippupisteet olympiakisojen vapaaohjelmassa, Ylen uutiset ja urheiluruudut toistivat sitä ainoaa pätkää, joka sujui alle odotusten – kolmoissalchow helpottui yhdistelmässä kakkoseksi. Ilmeisesti ohjaaja luuli, että kolmessa peräkkäisessä kaksoishypyssä on jotain erityistä.

Samalla tavoin Hesari nosti eilen esiin kaksi heikointa virkettä Mikko Aaltosen Emma-kriittisestä Pop-esseestä. Itse Nyt-liitteen jutussa älähdettiin: ”Entä jos Emma-gaalassa ei palkittaisi Vuoden levyä, vaan Vuoden myydyin levy?” Emolehden avausaukeama julisti: ”Musiikin Emma-palkinnot ovat taitavaa ja tehokasta markkinointia.”

Emmoissa on tunnetusti jo pitkään palkittu erikseen vuoden myydyin albumi, myös eilen. Ja kun on seurannut palkintojen tai gaalaesiintymisten olematonta vaikutusta (listoilla näkyvään) levymyyntiin, ei jälkimmäistä lausetta voi suin surminkaan pitää järjellisenä. Teho puuttuu täysin, enkä taitavuudellekaan keksi perusteita. En usko monen katsojan pitävän Emmaa ”taiteellisena” tunnustuksena, kuten Aaltonen väittää.

Mutta eilinen gaala aiheutti ensi kertaa ajoittaisen toiveen, että ihmiset oikeasti katsovat sitä ja mikä ettei innostuvat ostamaan myös musiikkia. Se oli edellisiä parempi. Lupaan tarkkailla näkyvyyttä saaneiden artistien myöhempiä vaiheita ja raportoida myönteisesti, jos havaitsen kaupallista kehitystä. Mediahuomiokin kasvoi uudelle tasolle.

Emma-kriittisyys jatkui gaalan kanssa päällekkäin TV1:n Streamissä, jossa Sipe Santapukki intoutui dannymäisen värikkäästi muistelemaan ensimmäisten Apulanta-sinkkujen myynti- ja listamenestystä. Vahvistettakoon nyt, että Apulannan nimissä ei ole koskaan ollut yhtään Suomen levymyyntiennätystä. Listaykkössinkuissa bändi on toki mestari.