Ismo-ykkösiä joka kuukaudelle

Tusina täynnä, tai ainakin puoli tusinaa. Maailmanlopun sushibaari on kuudes listakärjeksemme noussut albumi, jonka esittäjäksi on merkitty Ismo Alanko. Mutta tuohon voi summata kolme, joissa lukee Hassisen kone, ja toiset kolme, joissa lukee Sielun veljet. Jos vuosikymmen lasketaan vaihtuvaksi nollan vaihtuessa ykköseksi, Alanko-paaluja on saatu viidellä vuosikymmenellä – ensimmäinen tuli 1980.

Lordilla (#8) on To Beast or Not to Beastin myötä kuusi peräkkäistä Top 10 -albumia. Soilwork (#10) saavutti sellaisen määrätietoisen nousun kautta, sillä takana on sijoitusketju 23–19–19–14. Jimi Hendrixille (#24) tuli käsittämätön 17. listamerkintä, ja Anne Mattilakin (#15) näyttäytyy jo 10. studioalbumillaan – sijoitus sama kuin yhdeksännellä. Alkuvuosituhannen suosikki Dido muistuttaa tarkkanäköisiä olemassaolostaan sijalla 45.

Paljon saimme myös ensikertalaisia, joskaan ketään heistä emme esikoislevyllään. Dalindèo debytoi 13:ntena, yhdeksännen levynsä julkaissut Hardcore Superstar 16:ntena, Minä ja Ville Ahonen 20:ntenä, Juju 27:ntenä, Pronssinen pokaali 29:ntenä ja Hateform 46:ntena. Sijan 23 Maria Ylipää kävi aikaisemmin listalla Emma Salokosken partnerina ja sijan 14 Stone muutamallakin Top 10 -äänitteellä kolmattakymmentä vuotta sitten.