Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.
Tuoreet nettihömppäotsikot veljensä Jackin kanssa elämäntapamuutoskisaa käyvästä Kelly Osbournesta panivat miettimään, kuinka kuvaavasti reality-tv:n ja musiikkibisneksen symbioosi kiteytyy tuossa naisessa. Linkkihän oli vasta muotoutumassa vuonna 2002 Kellyn ynistessä Madonna-coveriaan The Osbournes -sarjan suosio punapäähän kihahtaneena. Ensimmäinen American Idol -kisa ja Popstars-ryhmä Gimmelin kokoaminen olivat juuri käynnissä.
Tai eihän Kellyä voi noihin edes jonkinlaisella talentilla esiinpäässeisiin rinnastaa. Hän pikemminkin ennakoi realityn seuraavaa aaltoa, jossa toivottomista teiniturjakkeista loihdittiin koulutanssien vetonauloja tai vaikka sitten popvideon pääesiintyjiä. Juuri tällaiselta projektiltahan Papa Don’t Preach näyttää. Sen ainoa (?) viehätys perustuu illuusioon siitä, että esiintyjä on ihmisenä katsojalle ”tuttu”.
Nostin videon esiin myös muistuttaakseni, että Kellyn albumi Shut Up nousi Suomessa selvästi korkeammalle (16) kuin missään muualla – seuraavaksi ymmärtäväisin taisi olla Saksa (30), ja esimerkiksi USA:ssa se hyytyi sijalle 101. Papa oli singlelistallamme viidentenä ja jäi neitosen ainoaksi merkinnäksi. Toistaiseksi?
Tämä on aivan hirveä, mutta salaa diggailen One Word -biisiä, vaikkei Kelly osaa laulaa silläkään.
VastaaPoistaOzzy-dueton brittilistan ykkössija oli iso ylläri joulukuussa 2003 - ja vielä isompi oli se, ettei sitä taidettu noteerata meillä juuri ollenkaan.