Suomen nettilehdistössä on taas ollut vilkasta listauutisointia. Suuret ja pienet mediat ovat tiedottaneet Susan Boylen ja Take Thatin jättisuosiosta, ennätyksiäkin on kuulemma tehty. Joskus on jopa otsikossa muistettu mainita, että puheena ovat USA:n ja Britannian tapahtumat. Suomessakin julkaistaan listoja ihan yhtä usein, mutta niistä ei keksitä sanottavaa – viimetorstaisesta Top 50 -tilanteesta löysin peräti kaksi pikkumainintaa.Salaisuus piilee tietenkin siinä, että ulkomaanuutiset on prosessoitu valmiiksi – ennätys on otsikkokamaa, kuinka väkisin väännetty tahansa. Boylekin oli saavuttanut jotain ”12 kuukauden sisällä”, ei edes saman vuoden aikana. Prosessoitua on myös kiva jatkoprosessoida: kun Boylen saavutusta väitettiin ensimmäiseksi sitten The Beatlesin päivien, Mesta.net halusi pistää paremmaksi otsikolla ”Boyle rikkoi The Beatlesin ennätyksen”.
STT:n otsikko ”Susan Boyle teki levymyynnin listaennätyksen” on myös harhaanjohtava, koska itse myynnissä ei ollut mitään ennätyksellistä – ainoastaan listasijojen ajoituksessa. Take Thatin viikkomyynti Britanniassa oli poikkeuksellinen, mutta Yle X:n hehkutukselle ”teki listahistoriaa” ei ole katetta. Oasisin viikkomyyntiennätys vuodelta 1997 jäi voimaan, ja vaikka Yle X kuinka niin haluaisi, 1997 ei ole esihistoriaa.
Harva pääsee edes tietoiseksi asian hupaisimmasta puolesta: uutisoijien omalla markkina-alueella noiden kummankin äänitteen ennusteet ovat perin kehnot. Boyle pääsi nipin napin Anttilan tuoreelle Top 40 -listalle, ja Take Thatin paluunjälkeiset albumit ovat flopanneet meillä pahanpäiväisesti. Progress tulee kauppoihimme vasta ylihuomenna.
Mitä hemmettiä tarkoittaa levymyynnin listaennätys?
VastaaPoistaOn toki täysin totta, että listauutisia julkaistaan Suomessa liioiteltuina, yksinkertaistettuina, ja niin, ettei asiasta saa mitään tolkkua. Robbie Williamsin sooloura on kuitenkin ollut Suomessakin niin menestyksekäs, että uskallan povata Robbien vahvistamalle Take Thatille sijoitusta väliltä 5-15.
VastaaPoistaMuutenkin jännä että nuo uutiset tulee pelkästään briteistä sekä jenkeistä. Myydään sekä listataan kai sitä musiikkia muuallakin.
VastaaPoistaEsimerkiksi Saksasta raportoidaan vain silloin kun suomalaiset menestyvät siellä, ei koskaan muulloin. Markkina-alue on kuitenkin suurempi kuin Britannia.
VastaaPoista...ja saksalaisten musiikkimaku olisi lisäksi lähempänä suomalaisten makua. Mediamme ei kuitenkaan halua palvella kansaa vaan he elävät omassa pilvilinnassaan ja kuvittelevat, että brittipop olisi vuosikymmenestä toiseen parasta mitä maailmassa on.
VastaaPoista... Saksaa väheksytään, koska musiikkipiirit ovat niin fiksoituneita Britanniaan, mistä kertoo myös se, että meillä on pääkaupunkilainen musiikkilehti joka yhtyy Seppo Rätyyn ja pitää Saksaa paskana maana jossa on huono maku ja menestyminen siellä kertoo siksi sekä huonoudesta että suomalisesta mauttomuudesta. Kaikki mikä Briteistä tulee edustaa puolestaan hyvää makua.
VastaaPoistaEi tässä yhteydessä oikeastaan musiikkipiireistä kannata puhua. Kyse on taloudellisilla ja henkisillä minimisatsauksilla pyörivästä viihdemyllystä, joka automaattiohjauksella hamuaa uutisrehunsa sieltä mistä se aina ennenkin on tullut.
VastaaPoistaMillaset on kooltaan Japanin, Intian tai Kiinan markkinat? Kaukaisesta Ruotsistakaan ei uutisoida järin usein, minkä täytyy johtua osaltaan myös varsin köyhästä historiasta popmusiikissa.
VastaaPoistaOlisi tosiaan kiva kuulla välillä erikoisempien maiden listauksista, jos niitä ylipäätään on esillä internetissä.
VastaaPoistaKiinassa tai Intiassa ei taideta pitää yllä virallisia listoja, Japanissa toki. Japanissa odotetuimmat albumit saattavat viikossa kerätä 300 000-500 000 ostajaa ja ovat yleensä japanilaisten artistien julkaisuja. Top 10 -paikka saattaa irrota jo kymmenen tuhannen kappaleen myynnillä. Singlelistan kärkikymppiin vaaditaan tuplasti tuo.
VastaaPoistaJapsilistat löytyvät täältä:
http://www.oricon.co.jp/rank/ja/w/
Mielestäni on jo kulttuurihistoriallisesti aivan itsestään selvää, että USA:n ja Britannian listoista uutisoidaan hanakammin kuin esimerkiksi Saksan ja Ruotsin. Sama homma elokuvamaailmassa. Lisäksi saksan kieltä taitamattoman on todella hankala perehtyä maan listoihin seikkaperäisesti. Olen itse yrittänyt raapaista pintaa, mutta resurssini loppuivat hyvin nopeasti.
Sen sijaan Timon alkuperäinen pointti taisi olla, miksi Suomen listoista ei uutisoida lainkaan. En esimerkiksi muista, milloin listamenestys tai -saavutukset itsesään olisivat kelvannut uutiseksi vaan mahdolliseen juttuun on tarvittu höysteeksi vähintään "tuplaplatinaa päivässä" -tyyppistä liioittelua.
Onko vika levy-yhtiöiden nihkeässä (ja usein kömpelössä) tiedottamisessa vai median asenteissa, sitä en osaa sanoa. Olen aistivinani, että listoja ei Suomessa hirveästi arvosteta.
Tuohon viimeiseen vielä lisäyksenä se, että listoihin liittyvä viihdeuutisointi kärsii erittäin paljon uutisen toimittajan omasta kyvystä tulkita ja työstää lähdemateriaalia.
VastaaPoistaAlkuperäinen uutinen voi olla hyvinkin relevantti ja kiinnostava, mutta koska listat instituutiona eivät kiinnosta toimittajia, materiaali vääntyy matkalla usein melkoiseksi tuubaksi. Kehno lopputulos ei välttämättä ole tiedon antajan vaan välittäjän vika.