Miljoonat tuhansiksi

19. joulukuuta Jenni Vartiainen kertoi somesivuillaan, että Seilistä (2010) on tullut Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin albumi, 222.000 kappaletta. Samana päivänä Yle julkaisi artikkelin, jossa hieman avattiin laskentaperusteita. Musiikkituottajien sivuillahan Seilin myynniksi kerrotaan 152.000, mutta summaa on pulskistettu suoratoistoilla, mukana You Tube. Tämä selittää jotenkin myös sitä Kuukausiliitteen jutun taannoista väittämää, että Vartiaisen albumeita olisi yhteensä myyty 400 tuhatta.

Prosessi, jolla striimit muunnetaan ”myynniksi”, on tunnetusti kryptinen ja mielivaltainen. Sen verran tiedetään, että Seilin raitojen yhteiskuuntelumäärä Spotifyssa oli tätä kirjoitettaessa 27.222.795. Tuosta on jonkin kaavan kautta saatu merkittävä runko 70 tuhannen myyntilisäykseen. Mutta You Tube on uusi palikka pelissä – sitähän ei huomioida missään virallisista listoistamme. Oletan, että eri kanavista rekisteröidyt striimit ovat keskenään samanarvoisia.

Ylen mukaan ”Seili-albumi on viimeinen cd-ajan jättimenestys”. Kuitenkin Musiikkituottajien mukaan sen jälkeen julkaistua ekaa Vain elämää -levyä on myyty 26.000 kpl enemmän. Sen Spotify-summakin on isompi: 29.879.775. Miksi Warner ei ole hehkuttanut sitä kaikkien aikojen kolmosena? Ehkä siksi, että liiallinen hehkutus saisi muutkin yhtiöt havahtumaan monenlaisiin tosiasioihin.

Myyntiykkösen, Jari Sillanpään esikoisalbumin, Spotify-saldo on vaatimaton 4.499.680. Sen sijaan kakkosella, Eppu Normaali -kokoelmalla Repullinen hittejä, raitojen yhteiskuuntelu tuottaa huiman lukeman 45.167.124. Kai tämä nyt nostaa sen kuninkaaksi, kaikkien aikojen ykköseksi, käytetään striimikertoimena mitä tahansa? Missä viipyy tiedote?

”Mutta hei, on epäreilua verrata tuplakokoelman ja tavallisen studiolevyn kuuntelumääriä, kun toisessa on enemmän biisejä ja singlehitit haalivat kuuntelunsa monien väylien kautta.” Niin on, epäreilua ja epäloogista. Kokoelmille voidaan kehittää rajoituskertoimia, niin lienee jo tehtykin, mutta se on vain mielivaltaa mielivallan päälle. Myyntiaikakaudella järjestelmä oli paljon yksiselitteisempi, siihen ei ole paluuta – kannattaako sitä edes yrittää toisintaa?

Suuri osa artisteista arvostaa yhä albumeille myönnettäviä jalometallimeriittejä. Mutta jos ne ovat artisteille merkittäviä, se ei tarkoita, että median tarvitsisi piitata niistä pätkän vertaa. Kultalevykulttuurillehan ei ole helppo löytää vertailukohtia miltään muulta inhimillisen toiminnan alalta. (Ei edes urheilusta, siinä palkintoa ei saada tuloksesta, vaan sijoituksesta.) Jotenkin muu maailma onnistuu pyörimään ilman moisia kannustimia.