Ilmapelin revanssi

Radiolistaa on vihdoinkin ruvettu tuulettamaan. Puolet Top 10:stä on alle kymmenen listaviikon biisejä, ja uusi ykkönen (Lauri Tähkän Mä en pelkää) tuntuu sekin verrattain tuoreelta, vaikka koki striimihuippunsa jo vuoden puolessavälissä. Sekaan yhdeksänneksi on pitkästä aikaa ehtinyt yksi Vain elämää -esitys, Radio Suomipopin tehotykittämä Ellinooran Funeral Song.

Vaikka The Rasmus oli Funeral Songin aikoihin (2004) radioiden lempilapsi, juuri tuo single jäi jostain syystä Top 20:n ulkopuolelle. Mutta onko jokin toinen biisi yltänyt kaksinkertaiseksi Top 10 -radiohitiksi Vain elämää -ohjelman ansiosta? Oikeastaan yllättävän moni siihen nähden, että tie radiolistalle on paljon töyssyisempi kuin striimi- tai latauslistoille.

Lauri Tähkän Polte (#5) palasi kuudenneksi Chisun esittämänä. Juha Tapion Kelpaat kelle vaan (#1) palasi neljänneksi Sannin esittämänä. Irinan Hiljaisuus (#1) palasi kakkoseksi Samun esittämänä. Samuli Edelmannin Peggy (#1) palasi samoin kakkoseksi Elastisen esittämänä. Ja yksi tuplaykkönenkin on olemassa, Funeral Songin tapaan kielenvaihdoksen läpikäyneenä: Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad ja Olli Lindholmin Tuhoutuva tarina nappasivat kumpikin paalupaikan radiolistalla.

Ulkomaisiakin tuplia löysin, kiitos lyhyen The Baseballs -kuumeen. Rihannan Umbrella noukki sijat 5 ja 1, Katy Perryn Hot n Cold sijat 1 ja 3. Erikoisen kaksikon muodostavat coverit Taiskan Mombasasta, Movetron (#1, 1998) ja Denigrate (#5, 2002). Taiskan aikoihinhan (1976) ei radiosoittolistoja vielä koottu, arkistoni alkavat vuodesta 1989.