Rappaa ja skannaa

Tiedän yhä mitä tein viime kesänä. Kun matkustin bussilla mökille, kuuntelin usein podcasteja, etenkin Chris Molanphyn Hit Parade -lähetyksiä. Uusin jakso, The Oh. My. God. Becky Edition, on poikkeuksellisen kiinnostava käsitellessään raphittien etenemistä Billboard Hot 100:ssa ja vuoden 1991 listalaadintamuutoksen vaikutuksia.

Tuolloin otettiin käyttöön kappalekohtaista levymyyntiä viivakoodeista mittaava Soundscan-koneisto. Se korvasi kauppiaiden oman raportoinnin, jossa myydyimmät laitettiin sijalukujärjestykseen. Sama muutos radiosoitossa. Kas: ekan uuden Hot 100:n paalupaikalla oli ekaa kertaa afroamerikkalainen rapesiintyjä, PM Dawn singlellään Set Adrift on Memory Bliss. Vanhalla systeemillä vain valkoiset rapparit olivat päässeet ykkösiksi, nimeltä mainiten Vanilla Ice ja Marky Mark.

Sijalukulaskentahan ei huomioinut mitenkään ykkösen ylivoimaisuutta muihin nähden, joten hurjinkin myynti kuten Tone Locin hitillä Wild Thing (2,5 miljoonaa, 1989) olisi tarvinnut tuekseen kärkeä hätyyttelevän radiosoiton Hot 100:n valloitukseen. Wild Thing kyllä soi radiossa kolmossijan edestä, mutta jäi Hot 100:ssa kakkoseksi. Vanilla Icen Ice Ice Baby (1990) oli radioykkönen.

Molanphy korostaa vanhan ”pre-computerised” järjestelmän alttiutta korruptiolle ja manipuloinnille, ja tätähän epäilemättä tapahtui, puhummehan musabisneksestä. Hiukan hänen argumentointinsa kuitenkin ontuu. Levy-yhtiöt kuulemma lahjoivat kauppa- ja radioraporttien antajia, mutta kun Molanphy todistelee vanhan listan sijoittaneen Public Enemyn Fear of a Black Planet -albumin (#10, 1990) liian alas, hän vetoaa yhtyeen levy-yhtiön tiedotteeseen! No, hienoa kuunneltavaa yhtä kaikki.