Englanninkielisen suomalaisen musiikin alamäestä hittimarkkinoilla on puhuttu paljon. Albumipuolella muutos ei ole yhtä merkittävä, vaikka esimerkiksi HIMiä ja The Rasmusta ei ole nähty ykkössijalla yli vuosikymmeneen. Striimipainotuksen lisääntymisestä huolimatta jotkut metallibändit pistäytyvät yhä paalulla silloin tällöin.
Kun vertaillaan ykköseksi nousseiden studioalbumien määrää, Amorphis ja Children of Bodom (kumpikin 5) ovatkin HIMin ja Rasmuksen (kumpikin 4) edellä. Niiden yläpuolella kuudella ykkösellä on Nightwish, mutta se ei enää hallitse yksin. Eilisen tilaston kärjessä debytoi urallaan kuudennen kerran huomattavasti harvemmin julkiseen keskusteluun pääsevä yhtye, Poets of the Fall. (Okei, Nightwishillä on lisäksi kaksi ykköskokoelmaa, mutta muotoilin asian noin draaman takia.)
Juuri brittikiertueen päättänyt Poets of the Fall tuskin sai tuuriykköstä, sillä kakkoseksi jätetyn Twenty One Pilotsin edellinen levy vietti 68 viikkoa Top 50:ssä, eli Trench-uutuus oli vaikea voitettava. Ultraviolet tarvitsi (ja sai) vahvat fyysiset myyntiluvut, koska ei sisällä striimihittejä ja bändin radiosoittokin tyrehtyi kuutisen vuotta sitten. Striimin tasaisuus kyllä hämmästyttää: edellisen Clearview-albumin kaikkien raitojen kuuntelumäärät ovat 613 tuhannen ja 295 tuhannen välissä. Joillakin albumeilla erot ovat jopa monikymmenkertaisia.
Ultravioletia ei pohjustettu pitkällä sinkkuputkella kuten esimerkiksi kuutossijalle jäänyttä Jannaa. Erityisen perusteellinen pohjatyö oli Hesaäijän esikoisalbumilla Gyl maar, joka sisältää jopa kolme vuotta sitten julkaistua musiikkia. Levy ylsi 13:nneksi ja majailee nyt 22:ntena, mutta hei – se ”myi platinaa jo ennakkoon”, kuten aikamme haukotuttavin mainoslause kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti