Ns. Dynasty-ryhmä (Kwan, The Rasmus, Killer) tuntuukin nyt oman aikansa eurodancelta, makunsa menettävältä purukumilta, jonka leima pophistoriaan jää himmeäksi. Killerin kappaleista mikään ei yllä sataantuhanteen Spotify-kuunteluun, vaikka All I Want (2001) ja Naughty Boy (2003) olivat ilmestymisvuosiensa 10 suurimman hitin joukossa. Dynasty-väki hurmasi etenkin radiot, jopa niin että vielä Marikon vaisusti myynyt sooloalbumikin (2008) poiki kaksi radiolistan ykköstä.
The Rasmukselle suodaan tietysti historiallinen status pitemmän uran ja hetkellisen kansainvälisen menestyksen ansiosta. Mutta kyllä senkin ansioluettelo 00-luvulta näyttää ylimitoitetulta pitkine nappiriveineen. Joo, F-f-f-falling ja In the Shadows ovat klassikoita, mutta kuinkahan laajasti muistetaan sellaiset listaykköset kuin Heartbreaker, Sail Away, In My Life tai edes vuosilistakolmonen No Fear? Maailmallisen maineen takia Spotify-mittari ei ole tässä yhtä havainnollinen.
Mainitsemasi Kwanin kokoelma ei ole kunnon kokoelma vaan osa Universalin "Parhaat" halpiskokoelma- sarjaa. Kymmenen biisin kokoelmia julkaistiin yli kahdeltakymmeneltä artistilta, pääasiassa Atte Blomin levy-yhtiöille Lovelle, Johannalle ja Megamanialle levyttäneiltä veteraaneilta (Universal oli juuri ostanut Johanna Kustannuksen katalogin), mutta mukana oli myös muutama Universalin oma sainaus, kuten TikTak, Jonna Tervomaa, Uniklubi ja Kwan. Kyseessä on todella halpiskokoelma, johon ei ole kyllä yhtään satsattu. Kansilehti sisältää vain kappaleiden nimet tekijätietoineen ja luettelon sarjan muista levyistä. Levyjen ovh taisi olla 7,99 euroa.
VastaaPoistaEurodance-vertaus on erittäin osuva. Paitsi että yhä tänä päivänä Radio Nova soittaa säännöllisesti Kwania, en muista että eurodancea olisi hullujen vuosien jälkeen kuullut juuri mistään. Liekö Kwanin hitit sitten riittävän harmitonta äänitapettia, joka sopii mainitun kanavan profiiliin eilen, tänään ja huomenna.
VastaaPoista