Mitä Suomi kuuntelee ja kuka siitä päättää? Tämä suurehko Hesarin otsikko viekotteli minutkin tänään Sanomataloon kuuntelemaan kolmen Sanoma Oy:n työntekijän sanailua. Siltä oli tietenkin turha odottaa mitään räväkkyyttä – esimerkiksi Jarkko Jokelaista ja Jaakko Lyytistä (HS) tivaamassa Mikko Koivusipilältä (Nelonen Media), miksi Nelosella ei ole yhtään 45+-kansalaisille suunnattua musiikkiradiota, vaikka joillakin kaupallisillakin kilpailijoilla on.
Sen sijaan Koivusipilän annettiin tomisaarismaisesti keulia sillä, että hänen päälliköimänsä Suomipop teki Cheekistä radiotähden Vain elämää -sarjan imussa. Hmmm. Kun Cheekin eka tv-sarjan jälkeinen radiohitti Anna mä meen oli korkeimmillaan (#12) vuodenvaihteessa 2012–13, se soi NRJ:llä 40 kertaa viikossa, Yle X:llä 15 kertaa, jopa Radio Porissa yhdeksän kertaa, mutta Suomipopilla vain kerran. Sillä, että Suomipop sai seuraavana syksynä Timantit on ikuisia -sinkun ensisoitto-oikeuden, ei ole mitään tekemistä edelläkävijyyden kanssa.
Siitä, että keski-ikäinen radionkuuntelija edes otettiin puheeksi, saimme kiittää edellistä haastateltavaa Hectoria, joka poistuessaan vei puolet yleisöstä mennessään. Kiitämme Hectoria siitäkin, että huomenna ilmestyvän Hauras-albumin myötä uutisiin on palannut hiukan unohtumaan päässyt ”ennakkoon kultaa” -hehkutus. Maistiaissinkkujen Tavallinen suomalainen mies ja Jos lehmät osais lentää valju vastaanotto lähettää toisenlaista signaalia – odotamme siis listamenestystä kiinnostuneina.
Lisäänpä vielä, että kun Cheek julkaisi ensimmäisen täysin uuden post-vainelämää-biisin, Suomipop ei tainnut soittaa sitä lainkaan. Kyseessähän oli kesäkumihitti Jossu.
VastaaPoistaCheeky. But who cares.
VastaaPoistaNelos-kanavia ei jaksa katsella, eikä Suomipop'pia ja sen
lässytyksiä kuunnella. Siis ihan sama mitä jättävät soittamatta.
Ja Hesaria en tilaa.