Kysymyksiä nollan alapuolelta

Muistui vielä yksi detalji mieleen 1990-luvun listasauruksesta, Eurochartista (josta alkuvuonna kirjoitin täällä). Se painotti eri maiden listasijoituksia niin, että Suomen ykkössijasta saatavilla pisteillä saattoi mahtua sadan parhaan joukkoon. Jos eri hittien pisteet menivät sopivasti ristiin, niin jopa sijan 70 kieppeille. Jos kyseessä oli kotimainen biisi, levy-yhtiöt kernaasti tiedottivat tästä viljellen mielikuvaa, että tässähän jo koko maanosaa valloitetaan, kun eurolistalla ollaan.

Mistäkö tämä muisto pulpahti? Tästä linkistä. Haloo Helsingin uutta albumia on kuunneltu Spotifyssa niin paljon, että ”koko maailmaa” koskevassa rankingissa noilla kuuntelumäärillä yllettiin sijalle 82. Radiossakin kuulin tästä pälätettävän jotenkin kunnioittavaan sävyyn. Suoraan ei kukaan kuitenkaan sano, mikä tapauksessa on niin kunnioitettavaa. Annetaanko Eurochart-perinteiden mukaisesti ymmärtää, että sijoituksen taustalla on myös rajojentakaista vastakaikua?

Se on selvä, että Haloo Helsinki! on Suomessa hyvin suosittu yhtye, mutta kertooko tuo listasijoitus suosion määrästä tai laadusta mitään lisää? Harhauttaako se meitä enemmän kuin informoi? Minun ymmärrykseni mukaan Suomen markkinaosuus Spotifyn yleismaailmallisista soitoista on olennaisesti suurempi kuin Eurochartissa aikoinaan. Vai onko juuri Suomen painoarvo tässä se ohhoh-aspekti?

Ai niin, tällaisten kysymysten esittäminen on nykyisin ”negatiivisuutta”. Älä siis suinkaan vastaa niihin!