Alin porras on liukas

Niin epämääräinen ja turhauttava kuin uusi Spotify-höystetty albumilista onkin, oli siinä vanhassakin muutamien asioiden korkea aika muuttua. Sehän kiistatta suosi varttuneemman väen vakiintuneita suosikkeja. Lähinnä huomiota on kiinnittänyt joidenkin levyjen katteettomalta vaikuttanut mukana roikkuminen. Miksi esimerkiksi Lauri Tähkän uusin katosi Top 50:stä vasta äskettäin 22 viikon jälkeen, vaikka se ei ole saanut vetoapua ainakaan hittibiiseiltä?

Isoja suhdannemullistuksia ei ole vielä luvassa, eikä sellaisten syynä aina ole tilastointi. Syy voi olla vaikkapa tuotantoyhtiön, levy-yhtiön, säveltäjän, ohjaajan ja esittäjien vaihtuminen, kuten kävi uusimman Risto Räppääjä -elokuvan ja -soundtrackin kohdalla. En tiedä, onko itse leffan menestys jäänyt ratkaisevasti edeltäjistään, mutta levyn totisesti on.

Aikaisemmat kolme Iiro Rantalan säveltämää Räppääjä-albumia kävivät kaupaksi pitkään – toissavuotinen Risto Räppääjä ja viileä Venla haali 20 listaviikkoa käytyään ylimmillään 11:ntenä. Vaikka tällä kertaa asialla on melkoisen hitti-cv:n omistava Esa Nieminen, Risto Räppääjä ja liukas Lennart jaksoi vain täpärästi sijalle 50. Sekä uudella (Timo Koivusalo) että vanhalla ohjaajalla (Mari Rantasila) on myös omat listamenneisyytensä.