Nälänsiirtäjä

Uuden ja vanhasta päivitetyn albumin eroja on viime aikoina hämärtänyt muun muassa Lady Gaga (The Fame / The Fame Monster), ja perässä tulee nyt The Baseballs. Puolentoista viikon päästä ilmestyvä Strike! Back on viidellä uudella biisillä ja parilla videodokkarilla pönkitetty painos nytkin jo aivan tarpeeksi myyneestä Strike!-levystä. Kas kummaa, veturisingleksi on valittu versio Lady Gagan isoimmasta hitistä Poker Face.

Seassa on myös singlenä huonosti menestynyt Nylon Beat -kierrätys Last in Line, ja muutenkin operaatio maistuu suomalaiselta. Täkäläisen bonuspainoskulttuurin isänä voi pitää Ari Lohenojaa, joka ensin Warnerin, sitten Sonyn markkinointipäällikkönä lykkäsi luotsaamistaan menestysalbumeista lisukeversiot kolmille peräkkäisille joulumarkkinoille (Kaija Koo: Tuulten viemää 1993, Taikapeili: Suuri salaisuus 1994, Aki Sirkesalo: Mielenrauhaa 1995).

Homman onnistuvuuteen vaikuttaa suoraan se, kasvaako uusista biiseistä hittejä. Esimerkiksi Mamba-cover Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä nosti Taikapeilin Top 40:n ulkopuolelta joulumyynnin viitoseksi. Samantyyppisiä lisäpainosten vauhdittajia olivat muun muassa Anssi Kelan Milla (Nummela, 2001) ja PMMP:n Pikkuveli (Kovemmat kädet, 2005).

Muuttuneesta nimestä ja kannesta huolimatta Strike Back niputettaneen lista- ja myyntiartikkelina Striken kanssa, eli 90 tuhannen menekki ja 44 listaviikkoa kasvavat vielä ties miksi. Baseballs-konseptin kohdalla järjestely ärsyttää, koska samalla ”vaivalla” olisi hyvin voinut suoltaa kokonaisen levyllisen uutta. Se vain ei vielä kannata, koska globaalisti katsoen Striken menestystarina on yhä kesken. Mieluummin yritetään välipalalla siirtää ensimmäisten ruokailijoiden nälkää.