Kuinka ylivoimaa mitataan?

Kun Suomen radiolistan laadinta siirtyi loppukesällä Nielseniltä Radio Monitorille, oli vaikea määritellä, kuinka yhteismitallinen uusi pisteytyssysteemi on vanhan kanssa. Siis voiko uudet ja vanhat pisteet summata tasaveroisina vuosilistaan. Alemmat sijat etenkin alueella 20–40 tuntuivat yhteneväisiltä, mutta kärjessä heilahteli enemmän kuin mihin keskimäärin oli tottunut.

Radiolistaa ovat koko syksyn hallinneet Jenni Vartiaisen Junat ja naiset ja Cheekin Timantit on ikuisia. Niiden viikkopisteet ovat liidelleet ylempänä kuin mitä on muutamaan vuoteen nähty, mutta isoja odotettuja hittejähän ne ovat olleet. Nyt 11 viikon listallaolon jälkeen ne ovat vuosilaskelmissa jo top viiden kynnyksellä ja syyhkivät ennen pitkää kaksoisjohtoon. Ehkä se on ansaittua. Mielelläni ajattelen näin, koska en ihan pienestä viitsisi ryhtyä pisteytysremonttiin.

Kummankin pisteet ovat pudonneet noin 30 prosenttia huippuajoista, ja kun seuraajatkin kiipeävät jo kohti kärkeä (Parempi mies ja Selvästi päihtynyt), heitämme ehkä hyvästejä yllättävänkin pian, tai ehkä emme. Tällä viikolla Top 20 vastaanotti kaksi tulokasta, Jonna Tervomaan Tikapuut (26–16) ja Sannin ekan näin suuren radiohitin Me ei olla enää me (22–19). Selvästi päihtynyt on korkein Top 100 -uutuus sijalla 26.