Kaksi puolta, tuplavaikutus

Setviessäni 1960-luvun loppupuolen singlemyyntilistoja (Suosikki, Iskelmä, Intro, Stump) olen törmännyt tämän tästä siihen ilmiöön, että saman singlen eri puolet on tilastoitu erikseen. Mitään selitystä tälle logiikalle ei lehtien listakommentoinnissa tarjota. Koska etenkin kotimaiset sinkut julkaistiin kuvattomissa, etiketin näyttävissä reikäpusseissa, a- ja b-puolet lienevät vain menneet raportoinnissa sekaisin. Tai ehkä levyjä myytiin tuolloin tiskin takaa ja kauppias merkkasi ylös sen biisin, jota asiakas häneltä pyysi?

Remasteroidessani listoja olen yhdistänyt puoliskot – se oli mahdollista, koska Suosikissa ilmoitettiin kunkin biisin saamat pisteet ja ne oli helppo ynnätä. Suosikin singlelista oli vuoteen 1969 asti peräti sadan nimikkeen mittainen, joten sille mahtui muita enemmän yhteistilanteeseen vaikuttavia b-puolibiisejä. Iskelmä ja Stump julkaisivat Top 30 -listaa, ja Intron Top 20 ilmestyi muita useammin kahdesti kuussa.

Erityisen kirjava vuosi oli 1968, jonka todelliset kärkitilanteet poikkesivat useasti aikakirjojen kertomasta. Esimerkiksi Simo Salmisen Pornolaulu ei ollutkaan ykkönen, koska samalla Irwin Goodman -sinkulla julkaistut Kieltolaki ja Kun ei rahat riitä olivat yhtä aikaa Top 5:ssä ja ohittivat yhteispisteineen Simon. Toisaalta Salminen kuittasi menetyksen tammikuussa 1969, kun Politiikkalaulun ja Tenkka-tenkka-poon summa riitti paalupaikkaan.

Vaikka Eero Raittisen Vanha holvikirkko rankattiin aikoinaan ykköseksi ja b-puoli Rakkaudelta näyttää, hitto vie komeili sekin ylimmillään Top 10:n tuntumassa, sinkku ei minun laskelmissani päässyt kärkeen – Tapani Kansan Delilah ja Päättyneet on päivät haalivat vielä paremman kimppapotin. Elokuu 1968 oli tuplahittien huipentuma, kun noiden kahden ohi nousi Fredi puoliskoillaan Milloinkaan en löydä samanlaista ja Pieni nukke. 1970-luvun alussa ilmiö alkoi harvinaistua.