Joka kymmenes vuosi

Koska eteiseni lattialauta on lopettanut perinteisen kesänarahtelunsa, on pakko tunnustaa syksyn alkaneen. Levysyksyn. Tasan kymmenen ja 20 vuotta sitten elimme aika poikkeuksellisen sellaisen, ehkäpä nytkin. Vuonna 1991 jyräsivät ulkomaiset äänitteet, vuonna 2001 kotimaiset.

Syksyn 1991 klassikkoina muistetaan Metallican Metallica ja Nirvanan Nevermind, mutta kumpikaan ei tuoreeltaan ollut ihan kärkikohun kohde. Sellainen kuin Guns n’ Rosesin kaksi yhtäaikaista Use Your Illusion -albumia tai samalla viikolla julkaistut U2:n Achtung Baby ja Michael Jacksonin Dangerous (joista jälkimmäinen meni ykköseksi). Myös Bryan Adams eli urahuippuaan Everything I Do -superhitin ja Waking Up the Neighbours -pitkäsoiton turvin.

Mikään noista ei kuitenkaan kiskonut niin kovia julkaisuviikkomyyntejä kuin On Every Street. Mikä? No, kuusi vuotta odotettu seuraaja Dire Straitsin suurmenestykselle Brothers in Arms. Kokonaisluvuissa siitäkin paremmaksi pisti Queenin Greatest Hits II, joka muutama viikko ilmestymisensä jälkeen sai megaboostin Freddie Mercuryn kuolemasta. Jouluksi saatiin sentään suomalainen kärkilevy, Samuli Edelmannin esikoinen.

Sen sijaan syksy 2001 meni kokonaan kotimaisessa ykkösputkessa – tasan 10 vuotta sitten huipulla oli HIMin Deep Shadows and Brilliant Highlights, ja sitä seurasivat mm. Ultra Bran, Apulannan ja Yön kokoelmat, Agents Is Rock ja Tiktakin Jotain muuta. Yli muiden oli silti Anssi Kelan kevätjulkaisu Nummela, joka roikkui lähes koko kauden Top 3:ssa ja palaili kärkeen aina, kun uutuuksien alkuvauhti hiipui. Ykkösviikkoja kertyi yhteensä 16.

Ainoana tuontilevynä edes jotenkuten kampoihin pani maailmalla vuoden myydyimmäksi julistettu Linkin Parkin Hybrid Theory, ja moni kestostara koki dramaattisiakin floppeja. Esimerkiksi isommilla markkina-alueilla multiplatinaa niittänyt, kauan odotettu Pink Floyd -kokoelma Echoes nousi meillä vain 16:nneksi ja Backstreet Boysin hittilajitelma sijalle 27.