maanantai 5. syyskuuta 2011

Ihanat inhokit

Satunnaisetkin blogin lukijat taitavat tietää ne kolme asiaa, joita Suomen nykyisissä listoissa vastustan:
1. single- ja latauslistan erillistä esilläpitoa
2. jaettuja sijalukuja
3. various-kokoelmien mukanaoloa albumitilastossa.
Laitoin ykkösen ykköseksi latauslistan lyhytnäköisen nimen takia – kyllähän albumeitakin ladataan ja ymmärtääkseni suotaisiin ladattavan nykyistä paljon enemmän.

Murjotuksen ja marmatuksen lomassa suostun silti hyvänä päivänä tunnustamaan, että noillakin epäkohdilla voi olla oma hämärä soppensa listatrivian ihmemaassa. Esimerkiksi uuden latauslistan kiinnostavimmaksi detaljiksi taitaa nousta se, että Erin Anttila on tasoissa itsensä kanssa sijalla 21. (Tai sitten se, että oscar-kailottaja Jennifer Hudson pääsi vihdoin meillä listoille David Guetta -yhteistyöllään.)

Various-ongelmaan minulla on kenties käyttökelpoinen ratkaisuehdotus, joka syntyi toisen hankkeen sivutuotteena. Vuosina 1966-1993 kaikki Suomessa laaditut albumilistat (joita parhaimmillaan oli neljä yhtä aikaa) huomioivat myös various-kokoelmat, mutta kun joitakin vuosia sitten yhdistelin niistä uudet listat kirjaani varten, jätin mukaan pelkät artistilevyt ja soundtrackit sen yleismaailmallisen käytännön mukaan, jota tuolloin myös Yleisradio noudatti virallisena listalaatijana.

Hiljattain olen remasteroinut noita listoja nettijulkaisua varten (tarkemmin tästä joskus) ja huomannut, että kumpikin todellisuus voidaan tuoda tarjolle samassa listassa. Jätin various-levyt omille paikoilleen, mutta ilman sijalukua. Näin Top 30 (40) -listalle tuli 30 (40) artistilevyä ja vaihteleva määrä (0–10) kokoelmia. Näytti hyvältä ja toimivalta, mutta myönnän toki, että huonolla graafisella toteutuksella voi näyttää myös ihan muulta.

Prosessissa silmään ja mieleen tarttui various-levyjen listakäytöksestä muutamia huomioita, joihin varmaankin palailen pitkin syksyä.

2 kommenttia:

  1. Suomessa ei kaikilla tavoilla onnistunut Various -levyjen erillinen lista. Esim. euroviisu -levyt olivat jonain vuonna kokoelmia toisinaan ei. Eräät soundtrackit ovat olleet puhtaita kokoelmia "inspired by the movie..." -hengessä, mutta silti normilistalla. Järjettömintä se oli aikoinaan Englannissa, jossa Diana Ross & The Supremes kokoelma sijoitettiin viikoksi kokoelmalistalle, koska mukana oli sekä Dianan soolobiisejä, Supremes raitoja sekä yhteisiksi nimettyjä.

    Sitä paitsi kokoelmat eivät ole yhtään sen huonompiarvoisia, että ne pitäisi "eristää" muualle. Finnhitsit ja Leijonat 2011 -kokoelmat peilaavat ihan yhtä hyvin aikaansa kuin muutkin julkaisut.

    Jaetuista sijoista ja latauslistasta olen aivan samaa mieltä, mutta ykkös-epäkohdaksi laittaisin sen, että Spotifyn tapaisia streamauspalveluita ei ole mukana biisien hittilistalla. Mua kiinnostaa Spotify-listat nykyään enemmän kuin vanhat, joten aloitinpa muutama viikko sitten blogin aiheesta. http://hittispotti.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Onnea blogille!

    Se, että idea toteutetaan huonosti tai epäjohdonmukaisesti, ei tarkoita, että itse idea olisi huono tai epäjohdonmukainen.

    VastaaPoista