Nimittelyä

Anssi Kela totesi hiljattain viihdyttävässä blogissaan, että hänen epäonnistuneimmin nimetty hittinsä on 1972. Harva tietää sen oikean nimen, vaan mieluummin käytetään vaikka lausetta Meistä tuli muurareita. Tuoreempi samantyyppinen ongelma on Kymppilinjan ykkössinkulla Minä, josta useimmat muistanevat ensiksi sloganin Täältä tulee hauki. (Biisin tekstissä ei ole ainoatakaan minä-sanaa!)

Useimmat ottavat varman päälle nimivalinnassa. Esimerkiksi kaikki tuoreimman singlelistan kappaleet ovat hyvin selkeitä – jopa niin, että biisin titteli on sama kuin koko lyriikka (Duck Sauce: Barbra Streisand). Hätävarjelua voi lisätä poimimalla nimeen kaksi tuttua ilmausta: Waka Waka (This Time for Africa).

Hittihistoriassa on kuitenkin paljon klassikoita, joiden tuttua nimeä ei mainita tekstissä: Queenin Bohemian Rhapsody, Nirvanan Smells Like Teen Spirit, Michael Jacksonin Earth Song... Ultra Bran Tyttöjen välisestä ystävyydestä jopa sai uuden elämän lehtiotsikonkeksijöiden varioitavana. Miljoonasade päätyi esikoissinkussaan Juri Gagarinin sijasta nimeen Lapsuuden sankarille, mutta Sleepy Sleepersin väännös oli (tässäkin suhteessa) simppelimpi Nykäsen Matti.

Mutta kyllä junttimusassakin voi pärjätä random-nimillä – esimerkkeinä The Bloodhound Gangin The Bad Touch ja Bat & Ryydin Ehtaa tavaraa. Erikoinen oli myös Kake Randelinin läpimurtolaulu Kirje kotiin (1980), jossa ei ole edes kertosäettä. Vielä haluan mainita Kent-singlen FF ihan vain siksi, että se ja 1972 ovat peräkkäin vuoden 2003 suurimpien hittien tilastossa.