Louise, nyt mä raakkaan sut

Vaikka Suomessa ilmestyy tuon tuosta usean cd:n urakatsausbokseja ties minkä bonustilpehöörin kera, niiden kaupallinen vetovoima on jäänyt hämäräksi. Esimerkiksi Warner Musicillä on tapana julkaista megalaatikon seuraksi samanniminen kahden levyn hittitiiviste, ja kun listoilla kaksikon myynti on yhdistetty, ei voi tietää, kumpi kansaa on enemmän kiinnostanut.

Yksittäistapauksista kuten Eppu Normaalin vaisuhkosti vastaanotetusta Jackpot-annoksesta voi jättiboksien kohderyhmän päätellä aika pieneksi. Samoin siitä, että ensi viikolla J. Karjalaiselta julkaistaan vain 34-biisinen tuplakokoelma. Käytännössä se on ammennettu samasta matskusta kuin Suurimmat hitit (1992) ja Vanhaa rautaa (2004), koska noiden jälkeen tehtyä Lännen-Jukka-trilogiaa ei kappalevalinnassa huomioitu.

Tuplan nimeä Kaikki hitit on pidettävä hieman outona – sen perusteellahan kaikki mukanaolijat ovat hittejä, mutta mikään siitä pois jätetty jiilevytys ei ole. Ei esimerkiksi singletilaston nelonen Runo (1987) tai joko radio- tai jukeboxlistan Top 10:ssä käyneet Mustat lasit, Aurinko lemmi häntä puolestani, Rokulipäivä, Irmeli, Kehrääjä ja Valtatie. Tuosta luettelosta jo huomaa, että ihan iskupitoinen triplakin olisi ollut kasattavissa.

Veikkauksia kokoelman listamenestyksestä vastaanotetaan, itselleni se on melkoinen arvoitus – kantta ei ainakaan voi sanoa maailman houkuttelevimmaksi. (Ja otsikkohan viittaa omaan ikisuosikkiini Louiseen.)