Listan viihdearvo läikkyy

Kun muistelee, mikä aikoinaan sai kiinnostumaan poplistoista – mikä esimerkiksi Radio Luxembourgin britticountdownissa oli niin hienoa – niin Suomen nykyinen striimaus-Top 50 on lähes täydellinen pakkaus. Hauskaa kuvitella tilanne, jossa meillä olisi tämänhetkinen kulutustapa tarkkoine tulospalveluineen ja vaikkapa vuoden 1976 musiikkitarjonta. Mitähän kaikkea sieltä tilaston pohjasijoilta löytyisi, etenkin jos tarkkailussa olisi Spotifyn Top 200?

Yhteen ei kuitenkaan millään ylletä. Kun virallisia viikkotilastoja muinoin paljastettiin BBC Radio 1:ssä biisi kerrallaan, ne olivat tosiaan uutta tietoa, sillä dataa haalittiin vain seitsemän päivän välein. Nyt Striimatuimmat-listalla ei voi tapahtua mitään dramaattista, koska sen äkkinousut ehdittiin bongata Spotifyn päivälistalta ja setviä mediassa jo paljon aikaisemmin. Toisaalta yhden vuorokauden aikana vain harvoin ehtii tapahtua viihdyttäviä muutoksia – usein valtaosa biiseistä pysyy täysin paikallaan.

Vaikka You Tubessa maineeseen nousseen Arttu Lindemanin esikoissinkun Läikkyy ennätyksellista vastaanottoa ehdittiin ihmetellä jo alkuviikolla, niin Striimatuimmissa sen täysi voima näkyy vasta ensi viikon perjantaina – huomennakin varmaan jonkinlainen listasijoitus lohkeaa. Mutta jos Striimatuimpia ajattelee ajankuvana, jonka liikeratoja ja kaaria tutkitaan jälkikäteenkin kaikessa rauhassa, se on ehdottomasti paras hittitilasto, mitä Suomessa on koskaan ollut.