Loppumisia ja katoamisia

Runsaan kahdeksan vuoden ajan Suomen latauslistan on voinut ensimmäiseksi lukea torstai-iltaisin The Voicen sivuilta. Tuoreen uudistuksen jälkeen ei enää voi, vaan osoitteessa ilmoitetaan: ”Bauer Median mediamyynti myy mainostilaa kaikkiin medioihimme.” Jipii. Musiikkituottajien sivuille Top 30 päivittyy yleensä jossain vaiheessa perjantaita.

Konkreettisempi leikkaustoimenpide on se, että eilen julkaistu Rumban albumilista on lajinsa viimeinen. Erikoisliikkeiden myyntiä vuoden 2008 alusta lähtien mitannut tilasto kaatui siihen, että ”suuri toimija” (Rumbassa käytetty ilmaisu) jättäytyi pois sen laadinnasta ja käytännössä tuhosi sen substanssin. Suuri toimija (jota ei liene vaikea arvata) oli sitä mieltä, että Top 20 -lopputulos oli liian samanlainen kuin toimijan oma raportti.

Kauppiaiden/raportoijien motivointi on aina ollut harmillisen merkittävä osa listalaadinnan taiteenlajia. Joku on joskus perustellut poisjääntiään täysin päinvastaisellakin argumentilla – että heidän listansa ja lopullinen lista ovat liian kaukana toisistaan. Minusta kumpikaan ei kuulosta pätevältä syyltä, mutta tuskinpa ne niitä todellisia syitä olivatkaan.

Ikävä ristiriita koko hommassa on se, että aito listakulttuuri perustuu pitkäjänteisyyteen, monien asioiden verrannollisuuteen ja sitoutumiseen, mutta yhteistyötahot elävät aina vain lyhytjännitteisemmässä maailmassa. Väki vaihtuu, omistuspohja vaihtuu, bisnesmallit vaihtuvat. Yhä enemmän toimitaan suurten ehdoilla, vaikka suuretkin saattavat huomenna olla historiaa. Musiikki kuitenkin pysyy, ja hittejä tulee.