Sata lasissa

Nolla uutuutta albumilistalla muodostaa kelpo kontrastin ensi viikolla luvassa olevalle myllerrykselle. Levyalehan on jo alkanut, ja nyt mukaan mahtuneet kymmenen joululevyä luonnollisesti katoavat kuvioista. Vain elämää jatkuu otti ennakoidusti paalupaikan edeltäjältään. Yksittäisten artistien kaksoisjohtoja on ajoittain nähty, mutta tuontyylisiä projekteja ei muistu mieleen – aikoinaan Finnhits-osiakin ilmestyi sen verran harvaan, etteivät ne kisanneet keskenään.

Adelen 21 on nyt siis Suomen levymyyntihistorian ensimmäinen ns. studioalbumi, jolle on kertynyt sata listaviikkoa. Leevi and the Leavingsin ja Eppu Normaalin kokoelmien lisäksi sen edellä on yksi elokuvalevy, The Sound of Music. Se tilastoitui yhtäjaksoisesti tammikuusta 1966 toukokuuhun 1968, ja koska olen vertailuissa muuntanut kuukausilista-ajanjaksot niin, että kuukausi = neljä viikkoa, tuosta tulee kokonaispotiksi 116.

En ole maininnut Sound of Musiciä aiemmin, koska ”remasteroin” tuon ajan listat vasta hiljattain. Iskelmä-lehti alkoi ensiksi julkaista erillistä albumilistaa 1966 alussa, mutta Suosikin Top 100 -hittilista huomioi myös albumit ja ne oli helppo poimia sieltä pisteytykseen. (Erillinen albumilista siirtyi Suosikkiin Iskelmän lakkauttamisen jälkeen.) Sound of Music keräsi nuo kaksi listaa yhdistävässä tilastossa kuukausittaiset sijat 11-3-3-2-3-2-3-4-3-1-1-1-2-2-3-2-1-5-12-10-9-7-4-4-10-7-5-8-10.

Mennyt joulu paras joulu

Radiolistan huipulle kiipesi Diamonds, joka on Rihannan toinen ykkönen (eka oli Don’t Stop the Music) ja kahdestoista Top 10 -merkintä. Huomattavasti tuoreempi nimi – vaikkakin fyysisesti iäkkäämpi – on kolmanneksi edennyt Jannika B (Seuraavaan elämään), jonka esikoisalbumi julkaistaan helmikuussa. Korkein miehen esittämä biisi on Raappanan Kauas pois kuutossijalla, koska Järjetön rakkaus valahti kärjestä kahdeksanneksi.

Entä ne paljon puhutut ja viime vuosina ihan huippusijoja nuolaisseet joulubiisit? Johtuneeko otantamuutoksista, mutta matalammalle jäätiin tällä kertaa. 20:n joukkoon palasivat vain Last Christmas (#12), Hei mummo (#13), Do They Know It’s Christmas (#18) ja Sydämeeni joulun teen (#20). Tihein yksittäisrotaatio oli Sun FM:ltä Band Aidin kimppaveisulle kertyneet 32 viikkokertaa.

Vuosi sitten uutena kappaleena kolmoseksi yltänyt Teleksin Joulun suojaan ei muodostune yllämainittujen kaltaiseksi kestosuosikiksi, sillä tämänviikkoinen sijaluku on vain 70. Vuoden 2012 sesonkilevytykset loistavat poissaolollaan Top 100:sta – myös latauslistan 12:nneksi ostettu Samuli Edelmannin Avaruus.

mpk9: Ace of Spades (1980)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Varmaan on täälläkin ollut puhetta vuodesta 1981, jolloin taikaiskunomaisesti metalli lähti rynnimään Suomen albumilistoille. Ikään kuin laadintametodeja olisi jotenkin muutettu, vaikka tuolloin koottiin kolmea rinnakkaista listaa ja ilmiö oli sama kaikissa. Esimerkiksi AC/DC:n ja Judas Priestin vuoden 1980 menestykset Back in Black ja British Steel jäivät ulos, mutta ei-niin-klassikoista seuraajista For Those About to Rock ja Point of Entry tuli esittäjiensä ensimmäisiä Top 20 -levyjä.

Mystisin tilastoitumattomuus on kuitenkin Motörheadin Ace of Spades, josta nimikappaleensa vetämänä tuli melkoinen ilmiö lehdissä ja jopa radiossa. Mutta revanssia ei tarvinnut kauan odottaa, sillä elokuussa 1981 julkaistu livetallenne No Sleep ’til Hammersmith tunkeutui jo viitossijalle. Sen avausraitana soi mikäpä muukaan kuin Ace of Spades.

31 vuotta myöhemmin Motörheadin ansioluettelossa on 20 lista-albumia, joista toki moni on tyytynyt visiittiin matalilla sijoilla. Mutta tuoreimmasta Top 10 -merkinnästä (Motörizer) ei ole kuin nelisen vuotta, ja huhtikuussa 2011 Ace of Spades lopulta ilmestyi midpricelistan seitsemänneksi. Singlelistallamme yhtyettä ei ole nähty koskaan.

Malttamattomuutta, ei sen enempää

Markkinakuri höltyy! Tiedätte-mikä-jatkuuta ei maltettu pitää poissa kansan ulottuvilta, vaan tietyissä marketeissa sitä kaupattiin kaksi vuorokautta ennen virallista julkaisupäiväänsä albumilistan kahdeksannen sijan edestä. Sinänsä hyvä, että Top 50:ssä on vuodon ansiosta edes yksi debytantti ja jotain raportoitavaa. Adelekin rikkoo haamurajansa vasta ensi viikolla.

Se, että myös midpricessa nähdään uutuus (ei siis päälistalta tuttu jäähdyttelijä), on jo lähes yllättävää. Hiphopkollektiivi KC/MD:n kuusiraitainen Kauheimmat joululaulut ilmaantui kuutoseksi. Mukanaolijoista Eevil Stöö ja Koksukoo olivat heinäkuussa albumitilaston kärjessä, eli menestys ei sinänsä yllätä. Rumban erikoisliikelistalla levy on kakkosena – Vain elämään markettivuoto ei rekisteröitynyt sinne.

Hyvää joulua blogin seuraajille!

Pyhien muistilista

Koska albumilistan julkaisuviive on menneenä vuonna taas pidentynyt, kannattaa huomioida, että aatonaattona julkaistava Top 50 ei suinkaan kerro viimeisten lahjaostospäivien tilannetta. Seuraava, 30.12. ilmestyvä tilasto kattaa päivät 20-24, eli esimerkiksi eilen myyntiin tullut Vain elämää jatkuu näyttäytyy vasta silloin.

Vuodenvaihteessa Listablogissa julkaistaan taas single- ja radiovuosilistat, joiden kummankin metodologia muuttui kesken kauden. Kun Spotify keväällä yhdistyi ns. singlelistaan (ja Itunes erkani siitä), sen ja latauslistan sijoitukset on siitä eteenpäin pisteytetty 50/50-periaatteella. Käytännössä listojen välinen hajonta aiheuttaa sen, että alkuvuoden isoimmilla hiteillä on pieni etulyöntiasema.

Myös radiolistan hajonta kasvoi ja piste-erot pienenivät, kun sen otantaa kasvatettiin ja painoarvoja tarkistettiin heinäkuussa. Radiovuosilistahan perustuu soittopisteisiin eikä sijalukuihin, joten alkuvuoden hyöty saattaa olla suurikin – lopputuloksista sen sitten näkee. Singletilaston laittanen julki uudenvuodenpäivänä, radiotuloksiin otan mukaan vielä yhden sen jälkeisen listan.

Taituroin, featuroin

Latauslistan kuudentena komeileva Scream & Shout on sikäli harvinainen hitti, että siinä Will.i.amin nimen jatkeena lukee ”featuring Britney Spears”. Spearsin pitkällä uralla se on vasta ensimmäinen tuontyyppinen pesti, eikä hänen omilla levyilläänkään ole juuri näkynyt vierailijoita, vaikka se olisi naisen musiikkityylille enemmän kuin ominaista. Tunnettu poikkeus on tietysti Me Against the Music featuring Madonna.

Hiphop- ja r&b-porukoiden lietsoma featuring-perinne on aika ohut, vaikka duettovierailuilla sinänsä riittää historiaa. Ennen kimppailut vain nimettiin eri tavoin (pelkkä & riittää), tai ei lainkaan. Muistakaamme vaikkapa Kate Piersonia, joka 90-luvun alussa lauloi ja videoesiintyi näkyvästi sekä Iggy Popin ainoalla kunnon jenkkihitillä Candy että R.E.M.in sinkulla Shiny Happy People, mutta ei saanut nimeään kummankaan kreduihin.

Tällä haavaa minua ei ärsytä featuringissa juuri muu kuin se, että jostain syystä vierailut liitetään yleisesti biisin nimeen, ei esittäjän. Esimerkiksi tuolla Suomen latauslistalla artistiksi on merkitty Cheek ja kappaleeksi Syypää sun hymyyn (feat. Yasmine Yamajako). Tyhmää! Okei, ärsyttää minua myös tuo feat-lyhenne ja siitä jatkettu fiittaus-verbi. Feat on suomeksi saavutus, sillä on aika vähän tekemistä feature-sanan lukuisien merkitysten kanssa.

Eikä featuring-perinne ehkä niin ohut ole kuin menin väittämään. Vuonna 1971 albumilistamme kakkoseksi nousi Suomi pop, lp:llinen popularisoitua kansanmusiikkia tekijänään Karelia, jonka johtohahmot olivat Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala jonkinlaisine alter egoineen. Kuinkas ne tarjoillaan oheisessa kannessa?  ”Karelia featuring Armas Nukarainen * Iivana Nyhtänköljä”.

Joulupuu on rokattu

Radiolistan reippaimmat nousijat ovat jo viime viikolla huomioidut Irinan Koko kuva (22–4) ja Haloo Helsingin Huuda! (21–8). Ilahduttavasti 17:nneksi eteni pääosin Radio Novan vauhdittamana Jukka Ässän Eläköön, amatöörit! (Huutomerkki on nimessä, en sentään noin paljon ilahtunut.) Biisi komeili syksymmällä myös Radio Suomen toiseksi soitetuimpana, mutta sen ajaminen listakoneistoon viivästyi.

Takana vyöryvät taas joulubiisit tuttujen lastchristmasien vetäminä. Muun muassa 96:nneksi palasi Rockin’ Around the Christmas Tree, jonka tunnettuus täkäläisten klikkaustoimittajien keskuudessa jättää toivomisen varaa. Kim Wilden viimeperjantaisesta metroshow’sta raportoidessaan kaikki mainitsivat Kids in American Kimin isona hittinä, mutta Christmas Treen vain jonain joululauluna.

Melko tasan 25 vuotta sitten Kimin ja koomikko Mel Smithin versio Brenda Leen fiftari-iskelmästä komeili Britannian singlelistan kolmosena. Comic Relief -hengen mukaisesti esittäjäksi merkittiin ajan hittiduoa matkiva Mel & Kim. Kun Wilde alkaa You Tube -suosikissa esittää sitä Ricky-veljensä kanssa, kuvaajan ympäriltä kuuluu kommentteja: ”Can’t do it without Mel.” ”Where’s Mel?”

Liian uusi lahjaksi

Aika moni nimekäs yrittäjä uskalsi pistää albumin pihalle vielä 12. kuukauden alkamisen jälkeen. Ekat tulokset eivät ehkä rohkaise, mutta uutena vuonna on uudet (sijaluku)markkinat. Jopa muita selvästi paremmin pärjänneelle Asalle Foetida / Use Your Illusion III:n 11. sija on tahra ansioluetteloon, sillä kuusi aiempaa albumilistamerkintää olivat kaikki kevyesti Top 10:ssä.

Robin-yhteistyön ehkä arveltiin kohentavan Brädin taisteluvalmiutta jouluruuhkassa, mutta Näis kengis -levyn debyyttilukemaksi jäi 39. Vaikka Green Dayn trilogia toki tiedettiin laskusuhdanteiseksi, numerosarja 4–18–41 lienee ennakoitua lehmänhäntämäisempi. Viimevuotisen kolmossijan jälkeen Bruno Marsin saavutus (#45) on heikko, etenkin niin hienon singlen kuin Locked Out of Heaven vauhdittamaksi.

Jouluäänitteitä mahtuu mukaan niin paljon, että listalle 1/2013 on luvassa ovelaa liikkuvuutta niiden kaikkien äkkikadotessa. Mutta (ainakin) yhden poissaoloakin voisi ihmetellä. Aikoinaan myös meillä niin suositun Rod Stewartin Merry Christmas, Baby komeilee näet muun muassa Ruotsin listan kakkosena.

mpk8: Survival (1979)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Bob Marley kartutti valtavirtasuosiotaan albumeilla Exodus (1977) ja Kaya (1978), joista jälkimmäinen nousi myös Suomessa 22:nneksi. Jamaikan ylpeyttä alettiin arvostella ”sanoman” vähentymisestä, mihin mies vastasi suorastaan militantisti Afrikan yhtenäistymistä ajavalla Survival-levyllä. Sen kannessa on maanosan maiden liput ja orjalaivan pohjapiirros.

Valtavirtaistuminen otti selvää takapakkia. Kun edellisiltä levyiltä lohkaistiin muun muassa kolme peräkkäistä brittilistan Top 10 -sinkkua, Survivalin maistiainen So Much Trouble in the World jäi sijalle 56. Zimbabwe otettiin kohdemaassaan niin hyvin vastaan, että sitä pidetään jopa epävirallisena kansallislauluna. Muistelen myös Ylen rock-ohjelmien soittaneen levyä enemmän kuin edeltäjiään, vaikka nerokkaasti nytkyvä So Much Trouble poislukien sen musiikillinen anti jäi aika laihaksi.

Seuraaja Uprising (1980) tilastoitui taas Suomessakin, ja Marleyn kuoleman (1981) jälkeiset kokoelmat ovat juhlineet useimpien maiden listoilla. Studiolevyistä kuitenkin ainoastaan Survival on päätynyt midpricelistallemme, peräti ykköseksi marraskuussa 2002.

Satulinnan harjannostajaiset

Kun kaikki Vain elämää -coverit ovat kääntyneet laskuun latauslistalla ja paljolti pudonneet poiskin, voisi laskeutuvan pölyn seasta tutkia uusversioiden tilastollista suhdetta alkuperäisiin. Aika moni laulu näet kiipesi ylemmäs nyt kuin silloin joskus.

Joistakin tuli listasinkkuja ensimmäistä kertaa – esimerkiksi Jari Sillanpään ennätyksiä myyneen esikoisalbumin lohkaisut Satulinna ja Kaduilla tuulee ylsivät aikanaan vain radio- ja 50 hittiä -tilastoihin. Jonne Aaronin ja Erinin tulkinnat ovat myös ainoat listamyyntimerkinnät kappaleille Kylmä ilman sua (Kaija Koo) ja Nahkatakkinen tyttö (Dingo).

Sekä lataus- että ns. singlelista vastaanottivat yhden Vain elämää -ykkösen – ensimmäisellä se oli Erinin Mitä tänne jää ja toisella Cheekin Puhelinlangat laulaa. Katri Helena lauloi niin ikään puhelinlangat listakärkeen vuonna 1964. Top 10:ssä kävivät katrikierrätyksistä myös Erinin Vasten auringon siltaa ja Jonne Aaronin Lintu ja lapsi, mutta alempana kuin 1970-luvun levytykset. Katri Helenan viitossijan lisäksi Merja Rantamäen versio Ranskan viisuvoittajasta L'oiseau et l'enfant oli sijalla 10.

Ken vois Liekin sammuttaa

Iskelmä-radio veivasi sitä 29 kertaa viikossa. Tuolla ei kuitenkaan päästä ”Eniten Siskoni-biisiä soittaneet asemat” -listan kärkiviisikkoon, sillä edelle menivät Nova (35), Aalto (34), Suomipop (34), Metro FM (33) ja Sun FM (31). Suomipopin Järjetön rakkaus samannimistä laulua kohtaan on peräti 55 soittokerran suuruinen. Noiden taakse radiolistan kolmoseksi noussut Loreenin My Heart Is Refusing Me puolestaan keräsi isoimman asemakohtaisen pistepotin (Nova 38 kertaa).

Top 20 vastaanotti viisi tulokasta: Anna Puun Säännöt rakkaudelle 21–12, Nicki Minajin Va Va Voom 25–15, Irinan Koko kuva 37–16, Johanna Kurkelan Kaikki askeleet 26–17 ja sukupuolijakaumaa uhmaavien Cheek ft Jonne Aaronin Anna mä meen 24–19. Peräti kymmenen radiota on ehtinyt tarttua kolmeen vuoteen ensimmäiseen uuteen Irina-sinkkuun, eli järin suurta haittaa ei tauosta näy koituneen.

Levy-yhtiövaihdosta seuranneen kokoelman floppaaminen ei sekään näy menoa haittaavan, sillä alkuvuonna Sonyn suojissa ilmestyvän Haloo Helsinki! -albumin maistiainen Huuda! nousi suoraan radiolistan 24:nneksi. Moni tuntuu suhtautuvan jo alkukesällä julkaistuun Mariskan Liekkiin kuin se olisi Kukkurukuu-hitin follow-up, ja se loikkasi 48. sijalta 21:nneksi. Tuoreeltaan se kävi 27:ntenä.

KORJAUS. Keskiviikkona radiolistasta tuli korjattu versio, jossa joidenkin tekstissä mainittujen biisien sijoitus muuttui. En rupea muotoilemaan tekstiä uusiksi, tässä muutokset: 11. Säännöt rakkaudelle, 15. Kaikki askeleet, 18. Liekki, 19. Va Va Voom, 21. Huuda!, 22. Koko kuva, 25. Anna mä meen.

Pää kii, jouluna hiljennytään

Albumilistan kärkipää on jumiutumassa lopullisiin lahjasäkkisuhdanteisiinsa. Jos varsinaiset joululevyt aikovat vielä kohentaa osakkeitaan, näytön paikka on ensi viikolla. Viimeisinä myyntipäivinä niiden kysyntä perinteisesti kääntyy jo lievään laskuun. Michael Bublén nousua (27–9) siivittää Christmasin täydennetty painos.

Kiinnostavampaa on seurata melkoiseen debyyttiin (#10) yltäneen Karri Koiran jatkoliikkeitä. Toiseksi korkeimmaksi uutuudeksi (#31) ilmaantui vuosiäänestyksiin (mm. Rumban ykköseksi) yllättävän hyvin ehtinyt Pää kii. Levy julkaistiin vasta viime viikolla, mutta sijojen 37 ja 49 Tomi Metsäketo ja The Baseballs saivat odottaa mukaanpääsyä pitempään.

Hälyä ja pölyä -boksi palautti Ne Luumäet albumitilastoon (#45) lähes 20 vuoden tauolta. Sijan 34 KLS:llä ei ole yhteyttä Luumäkien aikalaisiin The KLF:ään, vaan Vedä henkeä nyt on gospelia Ikaalisista. Midpriceosastosta voisi huomioida sen, että Robin taistelee kakkossijoineen jouluhyökyä vastaan aivan samoin kuin päälistallakin.

Single on taas levy

Juuri kun pääsin mainitsemasta, että singlelistan viiden vuoden takainen painottuminen latausmyyntiin katkaisi monen suomisuosikin pitkän hittiputken, minua ojennetaan kahden äänitteen voimin. CMX:n Kusimyrsky näyttäytyy sekä lataus- että ns. singlelistalla, ja Koti-Viikate-Teollisuus rynni jälkimmäisen ykköseksi cd-vinyyli-digijulkaisullaan Adventti.

Itse asiassa Viikate ja Kotiteollisuus ovat pärjänneet ep-julkaisuilla ja muilla kikoilla murroksen jälkeenkin – jälkimmäisen viimevuotinen ykkösalbumi kylläkin jäi vaille hittejä. Mutta CMX:n edellinen sinkkumerkintä on kesäkuulta 2007, ja latauslistan tähän asti paras sijoitus 19 koheni toistakymmentä pykälää. Toissavuotinen Linnunrata kelpasi yllättäen radioille sijan 7 edestä – kahdeksanminuuttinen Kusimyrsky tuskin kelpaa.

Listasijojen metsästys ei näytä CMX:ää enää liioin kiinnostavan. Kusimyrskystä on näet viritetty jonkinlainen kimppatarjous Rokkikauppa.comiin, joka ei ole mukana virallisten listojen otannassa. Lisäksi helmikuussa ilmestyvää albumia aiotaan jakaa jonkin rocklehden erikoisnumeron mukana, mikä tuskin rekisteröityy tilastoihin. Painoksen suuruudesta tai hinnasta ei ole vielä tiedotettu.

Adventin ykkössija kertoo taas jotain siitä hämmentävästä keitoksesta, jota singlelistaksi kutsutaan. Spotify-soittoja biisi ei ole ehtinyt juuri kerätä eikä lataussijoja ole, joten paalupaikan toivat rajoitetut levypainokset (500 seitsentuumaista ja 1000 cd:tä). Viime viikon Top 20:ssä sijan kahdeksan jakoi neljä eri biisiä, mille on vaikea keksiä mitään edes etäisesti järjellistä selitystä.

Hiljaa virtaa Calvin

Listablogin liki viisivuotisen historian kenties useimmin mainittu albumi on Rajattoman Joulu useine re-entryineen. Vasta nyt kuitenkin kuuntelen ensi kertaa kyseistä äänitettä – arvatenkin Spotifysta. Enkä ole yksin: hinnanpudotus estää levyn paluun Top 50 -listalle, mutta Spotifyn soitetuimmissa se komeilee 20:ntenä. Vertailuksi trion Edelmann–Tapio–Ahola tuoreet sesonkisuosikit majailevat sijoilla 33, 46 ja 79.

Spotify-albumilistan asetelmat tunnetusti poikkeavat myyntitilastosta – esimerkiksi Flo Rida (#6), The Script (#7) ja Pitbull (#14) jäivät virallisen Top 50:n ulkopuolelle. Virtauspalvelun erityissuosikki on kuitenkin Calvin Harris, jonka 18 Months (#3) julkaistiin lokakuun lopulla. Biisipuolellakin We’ll Be Coming Back roikkui yhdeksän viikkoa ns. singlelistan sijoilla 10–14, vaikka ei käynyt ollenkaan latauslistan Top 30:ssä.

Karri Koiran esikoispitkäsoitto K.O.I.R.A. ilmaantui suoraan Spotify-tilaston viidenneksi, mikä enteilee tai on enteilemättä jotain myös sunnuntain albumilistan kannalta. Ainakaan kilpailevia uutuuksia ei ole ruuhkaksi asti. Vielä Karrilla ei ole soolohittirekisteriä, vaikka Yle X kesällä innokkaasti veivasikin miehen superärsyttävää epäkieli-iskulausetta ”haluun kaikki tai ei mitään”.

Tämä on radio, ei tv

Kerrankin tilasto, johon Vain elämää -villitys ei vaikuta: radiolista. Tai no, sen ykkösenä on Erin, vieläpä ensimmäistä kertaa urallaan – Nylon Beatkään ei pärjännyt kakkossijaa paremmin. Paljon se vaati, mutta Laura Närhi ja Erin (Siskoni) saivat katkaistuksi Jesse Kaikurannan (Järjetön rakkaus) valtakauden. Närhen ekasta paalupaikasta (Kuutamolla) on kohta jo 11 vuotta.

Vaikka näyttävimpien Top 20 -sisääntulojen takana on jälleen Radio Novan vahva tuki, biisit saattavat yllättää jonkun: Raappanan Kauas pois loikkasi 21–5 ja Mokoman Punamultaa 33–17. JVG-kesärenkutus Kran turismo poislukien Raappanalla ei ollut ennestään mitään hittimenneisyyttä, vaan Mokomalta mokomaltapa löytyy toinenkin radiomerkintä viiden vuoden takaa, Marras-singlen 17. sija.

Pitkän kärkkymisen jälkeen kynnyksen ylitti myös Christina Aguileran Your Body (22–20), mikä lohduttanee albumillaan flopannutta laulajatarta. Aguileran suurimmat täkäläiset hitit Moves Like Jagger, Nobody Wants to Be Lonely ja Lady Marmalade olivat kaikki kollaboraatioita, mutta on hän itsekseenkin netonnut radiolistalta sijat kaksi (Beautiful) ja kuusi (Genie in a Bottle).

Hiljaisen liekin tyttö

Nopeasti ovat taas liikeradat muuttuneet albumilistalla. Syksyisin mukaan lappaa niin paljon uutuuksia, että aniharva äänite jaksaa parantaa asemiaan debyyttisijasta, mutta nyt Top 50:ssä on 16 vihreänuolista nousijaa. Ajankohdalle ominaista on sekin. että viimevuotinen joulumenestys teki re-entryn korkeammalle (#27) kuin mikään tulokas.

Tekijänä siis Michael Bublén Christmas, joka vuosi sitten ylsi kakkoseksi eli sivusi historian parasta joululevyn sijoitusta Suomen listalla. Tänä vuonna on julkaistu potentiaalisia paalupaikan nappaajia, mutta niitä on ehkä liikaakin. Juha Tapio (#4), Samuli Edelmann (#5) ja Jarkko Ahola (#6) haastaisivat Vain elämään tehokkaammin itsekseen, ilman paljolti saman ostajakunnan euroista kamppailevia kollegoja.

Korkein uutuus 30:ntenä tuntui mahdottomalta liikeidealta, mutta tuossa se on. Kun joulu- ja livelevykin on jo kokeiltu, Il Divolta julkaistiin Greatest Hits. Mukana on kaksi kotimaista ensikertalaista, Sin Cos Tan (#36) ja Kuolemanlaakso (#42). Alicia Keysin aloitusnumero (#38) ei ole paha siihen nähden, että Girl on Firen edeltäjä The Element of Freedom (2009) jäi meillä ennen joulua muiden jalkoihin, mutta virkosi vuoden vaihduttua sijalle 13.