Poski edellä, muu naama perässä

Kun Cheek viimevuotiseen tapaan debytoi albumilistan ykkösenä ja Paleface piti kakkospaikkansa, tekisi mieli nostaa hattua. Ei välttämättä suomalaisen hiphopin kaksoisjohdolle (levyt ovat niin erityylisiä, että niputus tuntuu mielivaltaiselta), vaan sille, että kärjessä on kaksi pienen levy-yhtiön (Rähinä ja XO/Exogenic) julkaisua.

Myös sinkkutilaston huipulla on sangen pienten piirien eli Apulanta-merkin julkaisu. Yli 30 vuotta Maukka Perusjätkän ykköshittien Säpinää ja Vaatteet taustalaulujen jälkeen Kaija Koo on vihdoin kärjessä omalla nimellään. Vaikka Koo-albumeita on kaupattu kuin leipää, tähän asti paras singlesijoitus oli Tule lähemmäs beibille (1993) merkitty seitsemän. Vapaa eteni myös radiolistan kakkossijalle, jollaisia artistilla oli ennestäänkin viisi – ainoa ykkönen on Unihiekkamyrsky (1997).

Uniklubi ei pystynyt jatkamaan neljän aiemman studioalbuminsa kolmosputkea, vaan Kultakalat debytoi seitsemäntenä. Heti perässä on Amorphisin vanhoista biiseistä uudelleenlevytetty Magic & Mayhem. Irinan kokoelma jäi 11:nneksi ja Serj Tankianin toinen soolo pari askelmaa edeltäjästään (14). Duettokohu ei nostanut Sealiä kuin 26:nneksi, ja ex-hittibändi Maroon 5 näyttäytyy vasta sijalla 44. Uutta CMX:ää vuoti markkinoille ennenaikaisesti sijan 35 edestä.

18 kiitollista

Vuoden alussa tapahtunut albumilistan piteneminen Top 50:ksi ei edelleenkään tunnu järin onnistuneelta tai perustellulta vedolta. Osan lisätilasta veivät 16 vuoden jälkeen tilastoon palanneet various-kokoelmat, joita minun puolestani ei tarvitsisi listata lainkaan. Pidentäminen olisi kuulunut suunnata singlelistaan ja näin lopultakin lakata hämmentämästä kansaa erimittaisilla (mutta käytännössä melkein samansisältöisillä) lataus- ja singlelistoilla.

Vaan jossittelut sikseen – tässä raaka fakta-annos. Pitenemistä ehkä kiittelevät ainakin seuraavat 18 nimeä, joista on sen ansiosta ensi kertaa tullut albumilista-artisteja Suomessa. Aikajärjestyksessä Pressure Points (44), Kesha (43), Juno (50), Yona (49), The Dillinger Escape Plan (50), Petos (48), Ukkosmaine (48), Exodus (50), Pain of Solution (42), Pyhät Tepot (47), Heikki Kuula (41), Imperial State Electric (45), Lena (43), Pendulum (50), Super Janne (50), KXP (43), Broken Bells (41) ja Robyn (43).

18 ei ole kovin paljon, kaksi per kuukausi. Ja suuri osa noistakin olisi tarkemmin ottaen näkynyt myös vanhanmallisessa Top 40:ssä, jos yläpuolelta olisi nypitty various-kokoelmat pois. Etenkin kesällä sijat 41–50 oli paljolti varattu re-entryjen jäsentenvälisille.

Huomautus Karstata

”Tuore Guinnessin ennätysten kirja pitää sisällään erittäin mielenkiintoisia faktoja myös musiikin maailmasta,” julisti Microsoftin MSN Viihde -sivusto tuossa juuri. Kiva! Mielenkiintoinen-sanallahan on tunnetusti myös eufemistisia kaikuja, ja fakta-sanan merkitys on etenkin viihdeuutisissa hämärtynyt jo ajat sitten.

Itse kirjan uusinta inkarnaatiota näkemättä ei voi sanoa, mikä osapuoli minkäkin rikkinäinen puhelin -leikin on alkujaan käynnistänyt. Mutta uusia muka-vetäviä ilmiöitä kaiken muun hinnalla jahdatessaan kirja on tuominnut itsensä epäonnistumaan, näytteenä vaikkapa tämä MSN:n raportoima ”ennätys”:

Eminemin levy Relapse toi miehelle viidennen peräkkäisen ykköspaikan USA:n albumilistan kärjessä.
Siitäkin on jo monta kuukautta, kun Recovery toi Eminemille kuudennen peräkkäisen ykköspaikan, mutta ei edes tuossa mitään ennätysmäistä ole. Jay-Z:llä on niitä yhdeksän, jos yhteistyöäänitteitä ei lasketa.

Lady Gagan maineteko MSN:n mukaan: Netin haetuin nainen (vei ennätyksen Sarah Palinilta).
Mikähän se Palinin ennätyslukema oli, entä mikä Gagan? Miten haettuutta mitattiin, millä aikavälillä? Toinen Gaga-lööppi on jo sitä tasoa, että kaikenlainen kommentointi tuntuu turhalta:
154 viikkoa brittien sinkkulistan kärjessä yhden vuoden aikana.

Tuskin kukaan enää ihmettelee, miksi tuontyyppisiltä sivustoilta on niin vaikeaa löytää journalistisesta sisällöstä vastaavien nimiä. Kun klikkaa palaute-linkkiä, saa nähtäväkseen sivun, jonka yläotsikoksi on merkitty ”Huomautus Karstata”.

Toisen vuoden vaikeus

Chisun Vapaa ja yksin on 2000-luvun yhdeksäs albumi, jolla tuli täyteen vuosi eli 52 viikkoa virallisella listalla. Sijoitus on nyt 22, eli vielä lienee varaa putoilla jonkin aikaa ennen kuin putki on vaarassa katketa. Tosin elämme vuoden tuulisinta aikaa uutuusruuhkineen, joten noutaja voi tulla lähes koska hyvänsä.

Jo seitsemän viikon jatkoroikunta nostaisi levyn vuosituhannen ikäpresidentiksi. 1990-luvun loppupuolella vielä Leevi and the Leavingsin ja Eppu Normaalin kokoelmat haalivat listaviikkoja rutkasti toistasataa ja studioalbumeistakin esimerkiksi Ultra Bran Kroketti 90, mutta sittemmin matka on aina tyssännyt pian vuosipaalun jälkeen. Osittaisena syynä on se, että vielä normaalihinnallakin kaupaksi käyviä äänitteitä siirretään hanakammin midprice-luokkaan. Anna Puun esikoisella on jo 28 midprice-viikkoa 45 perusviikon päällä.

Alla tämänhetkinen 2000-luvun kärki. Viikkomäärät saattavat poiketa nettiarkistojen tiedoista muun muassa siksi, että jouluna 2003 jäi yksi lista laatimatta ja olen tuplannut edellisellä listalla vietetyn viikon.

58 Linkin Park: Hybrid Theory 2001
58 Yö: Rakkaus on lumivalkoinen 2003
57 Anssi Kela: Nummela 2001
57 Maija Vilkkumaa: Ei 2003
57 PMMP: Kovemmat kädet 2005
56 Poets of the Fall: Signs of Life 2005
54 The Rasmus: Dead Letters 2003
52 Lordi: The Arockalypse 2006
52 Chisu: Vapaa ja yksin 2009

Monenpainoisia meriittejä

Viikon useista uusista albumilistayrittäjistä neljällä oli takanaan ykkössijoja, mutta saako sellaisesta etulyöntiaseman? Ainoana heistä kahdella levyllä ykköseksi päässyt Phil Collins jäi Top 50:n matalimmaksi debyytiksi sijalle 46. Lordi ja Linkin Park potevat lievempää laskusuhdannetta sijoilla 9 ja 6. Mutta Volbeat kantoi maineensa kunniakkaasti ja otti paalupaikan.

Muut mitalistit Paleface ja Hevisaurus ovat korkeammalla kuin koskaan. Palefacen esikoisalbumi The Pale Ontologist ylsi kolmoseksi lähes vuosikymmen sitten, mutta sen seuraajilla kulki olennaisesti takkuisemmin. Hevisauruksen Jurahevin kuninkaat kävi viidentenä ja palasi nyt Hirmuliskojen yön vetämänä kahdeksanneksi. Ainoastaan Iron Maiden (ei liskoille ihan outo bändi) on aiemmin tänä vuonna ollut samaan aikaan Top 10:ssä kahdella albumilla.

Nick Caven yhtye Grinderman (20) lipsui yhdeksän sijaa edellisestä levystään, mutta Kamelot (21) paransi sijoitusennätystään. Leonard Cohenin livelevyjen kysynnälläkin on joku raja, koska Songs from the Road päätyi 39:nneksi. Jonkinlaista alavirettä osoittavat numeroillaan myös Emma Salokoski & Maria Ylipää (40), Aste (43) ja Robert Plant (44). Kaikkien niiden yläpuolelle palasi jostain syystä viimevuotinen Smurffit-päästö.

Vokabuläärisyyksiä

Music Control -listapaneeliin kuuluvat radioasemat ovat kuin vokaaleja. Etuvokaalit Y,Ä,Ö ja takavokaalit U,A,O eksyvät vain ani harvoin samoihin sanoihin (paitsi tietysti yhdyssanoihin). Vokaaliharmonialtaan neutraalit etuvokaalit I,E rakentavat yhteyttä kahden ryhmän välille.

Radioasemien takavokaaleja ovat Iskelmä ja Radio Suomi, etuvokaaleja puolestaan Yle X, NRJ, The Voice ja ehkä myös Radio Rock. Neutraalimpien Radio Novan, Radio Aallon ja Suomipopin musiikkilinjaukset voivat myötäillä sekä iskelmäradioita että nuorisoradioita. On hyvin vaikeaa saada sama biisi soimaan noilla kaikilla.

Radiolistaa johtava Laura Närhen Tämä on totta ja sen edeltäjä, Lady Gagan Alejandro, ovat onnistuneet pyörimään pop-painotteisuudestaan huolimatta myös Iskelmässä. Aikuisorientoituneempi Teleksin Kotimatkalla on puolestaan kerännyt muutamia soittokertoja NRJ:ltä ja The Voicelta ja ylsi listakolmoseksi. Tämän viikon nelonen, Kaija Koon Vapaa, ei Apulanta-yhteydestään huolimatta saanut kuin yhden pyöräytyksen Voicelta – muuten pisteitä antoivat soittomääräjärjestyksessä Iskelmä, Nova, Sun FM ja Suomipop.

Yleensä listan paraatipaikoille riittää yhdistelmä AEIOU tai EIYÄÖ – edellyttäen, että E tai I tarkoittaa Radio Novaa, joka on taas kevätkokeilunsa jälkeen nostanut suosikkibiisiensä rotaatiota.

Järkiavioliittoja

Kahta keskiviikkona julkaistavaa levyä pohjustetaan korkean profiilin duetolla. Seal laulaa Commitment -albumillaan Anna Erikssonin kanssa, ja Irina kutsui kokoelmansa kunniaksi messiin Maija Vilkkumaan. Sitten pakolliset blääh-elementit: Eriksson pääsee esittämään You Get Metä vain Commitmentin Suomen-painoksella, ja Kunnon syy on päivitetty versio jo Irinan esikoisalbumilla kuullusta biisistä.

Ehkä Seal saa diilillään korjattua sen kauneusvirheen, että yhtäkään hänen albumeistaan ei ole nähty Suomen Top 20:ssä. Mitenkään tavatontahan ulkomaisen ja kotimaisen tähden kimppalevyttäminen ei ole – listoilla on nähty muun muassa Arja Korisevan ja Helmut Lottin All My Life – Näkemiin (2001), Aki Sirkesalon ja Lisa Nilssonin Mysteriet – Mysteeri (2003) sekä Maaritin ja Gordon Haskellin The Music Played (2003). Lotti jopa lauloi pari säettä suomeksi.

Kunnon syyllä on kunnon syy ja myös eväät rikkoa Suuri Kuparinen: meillä ei ole koskaan noussut listahitiksi kahden kotimaisen naissooloartistin yhteislevytys. Ainakin niin monen radioaseman nettisivuilla on uutisoitu videolinkein biisin olemassaolosta, että Top 20 -radiolistasija näyttää vääjäämättömältä. Saattaa sen joku ladatakin.

Ratas raksuttaa

Paremmin ei kai voi levy-yhtiö toimintaansa aloittaa kuin myymällä ensimmäisen albumijulkaisunsa suoraan listaykköseksi. Eipä muistu vastaavaa tapausta viikkolista-ajoilta mieleen. Aikoinaan Kummelin oman Porkkanaryhmä-firman nimissä ilmestynyt Artisti maksaa komeili neljä viikkoa kärjessä, mutta se debytoi vain viidentenä.

Puhumme tietysti Ratas Musicistä, jonka takana ovat Poko- ja EMI-veteraanit Epe Helenius, Gabi Hakanen ja Wemppa Koivumäki ja jonka artistikatraskin on paljolti tuttu noiden yhtiöiden kautta julkaistuista äänitteistä. Olli Lindholmin paalupaikka ei välttämättä ole saamassa jatkoa, mutta syksyn mittaan Ratasta ehtivät pyörittämään myös Sir Elwoodin hiljaiset värit, Jussi Hakulinen, Tuomari Nurmio ja Ilkka Alanko. Naisartistibuumiin ei siis ole luvassa lisäpanosta.

Top 50 -aikakauden uutena ennätyksenä HB:n Pääkallonpaikka putosi saman tien pois debytoituaan viitossijalla. Tarkkaa syytä en tiedä, mutta verrattain vilkkaasti viime vuosina listalla piipahdelleet gospeljulkaisut käyttäytyvät lähes aina noin. Esimerkiksi koko levytysuran ainoan listaviikon korkeusennätystä (8) pitää useilla alan äänitteillä vaikuttaneen Pekka Simojoen johtama kuoro Etcetera.

Kisällit kyykkyyn

Ties monettako kertaa sivuttiin sitä ennätystä, että albumilistan paraatipaikoille meni kolme uutuuslevyä. Top 4 on ollut muutaman kerran lähellä, ja syksyn vilkastuessa sellainen käy taas todennäköisemmäksi. Odotetussa kärkikaksikossa Olli Lindholm antoi löytönsä Suvi Teräsniskan ei-niin-kohteliaasti purra pölyä, ja pronssille kiri selvästi yllättävämmin brittiduo Hurts – pykälää ylemmäs kuin kotimaassaan.

Kun Tarja Turunen puolitti viime viikon numeronsa seitsikoksi, Top 10:ssä on yhtä aikaa viisi suomalaista naisartistia. Lindholmin ja edellisen ykkösen Raappanan jälkeen korkein kotimainen mies on sijan 17 Martti Servo, jolle Kestävällä pohjalla toi jo neljännen Top 20 -sijoituksen. Ulkomaisten miesten kärjessä on Sting, joka keikkailemalla tienasi Symphonicities-albumilleen tähän asti parhaan numeron 13.

Stone Sour (23) sai tinkiä pari sijaa edellisestä julkaisustaan, Blackmore’s Night (29) puolestaan petrasi hieman ja Robyn (43) on kas kummaa vasta ekaa kertaa albumitilastossamme. Pahimmassa luisussa on Our Love to Admirella (2007) kolmanneksi yltänyt Interpol, jota rangaistaan levynsä nimeämättä jättämisestä sijalla 25. Toisaalta brittiykkönen, Killers-vokalisti Brandon Flowersin esikoissoolo Flamingo jäi Top 50:n ulkopuolelle.

Putoamalla nousuun

Alejandron yhdeksänviikkoisen ykkösputken pää näkyi jo viime viikolla pisteiden pudottua yli 20 prosenttia, ja tämänpäiväisellä Music Control -radiolistalla se tuupertui kuudenneksi. Uusi valtias on Laura Närhen Tämä on totta, joka popradioiden ohella pääsi ääneen myös Iskelmän taajuuksilla.

Tasainen pistetilanne mahdollistaa näyttävät nousut, ja kuten tavallista niiden takana oli nytkin pääsy Radio Novan rotaatioon. Siis näiden niiden: Volbeatin Fallen (28–5), Eliza Doolittlen Pack Up (40–7) ja Hanna Pakarisen Paperimiehen tytär (31–15). Volbeat Novalla kuulostaa asetelmana aika repäisevältä, ja vielä säyseän biisin kuultuaankin ihmettelee sitä, että se otettiin mukaan näin nopeasti. Huomenna ilmestyvä albumi paininee Linkin Parkin kanssa ensi viikon ykkössijasta – itse toivon kärkikahinoihin ihan muita äänitteitä.

Listan syyspyyhkäisy on nyt toteutunut, kun vanhoista jääristä Stereo Lovekin putosi lopulta 15–40. Mutta sekaan 36:nneksi pulpahti taas PMMP:n Lautturi...

Kesä ohi, Suvi ei

Viikon myyntikokelaista vahvimmat lähtökohdat on Suvi Teräsniskan kolmannella albumilla Rakkaus päällemme sataa ja Olli Lindholmin toisella soololla Maailma on kaunis. Kilpa-asetelmaa voi pitää mielenkiintoisena, koska ”Summer Steelneck” pääsi bisnekseen mukaan Lindholmin avulla, Yön taustalaulajana. Vaikka yli puolta nuoremmalleen häviäisikin, Olli taatusti parantaa kymmenen vuoden takaisesta esikoissoolostaan Voima, jonka korkeimmaksi listasijaksi jäi 30.

Jos Teräsniska menee torstaina kärkeen, hän täydentää Warner Musicin kotimaisten naisartistien tämänvuotisen ykkössuoran – paalupaikalla kun on jo nähty Chisu, Johanna Kurkela, Jenni Vartiainen ja Maija Vilkkumaa. Mitalikorokkeelle ovat yltäneet myös Anna Eriksson, Laura Närhi ja (kröhöm) Marja Tyrni. Eikä Teräsniskan omastakaan prenikasta ole pitkää aikaa, kolmossija irtosi viimevuotisella joululevyllä. Esikoisalbumin lähes 30-tuhantiseksi raportoitu menekki taisi suurelta osin kertyä midprice-hintaluokassa – parhaaksi virallisen listan sijaksi merkittiin 11.

Marmatusta ja 1 huono idea

Nähdessäni viikko sitten tuoreen singlelistan arvelin oitis, että siihen tulee pian korjauksia. Cheekin, Kaija Koon ja Kymppilinjan äkillinen putoaminen ulos myös latauslistan Top 30:stä ja niiden korvautuminen ajat sitten unholaan vajonneilla hiteillä (Jos sä tahdot niin) ei tuntunut millään muotoa järjelliseltä.

Korjausta ei tullut, mutta tämänviikkoinen lista näyttää erehdyttävästi viimeviikkoisen korjatulta versiolta. Kadonneet saatiin takaisin, ja muiden biisien staattisuus hätkähdyttää. Kaikki kappaleet kuutossijasta alaspäin (aina latauslistan alemmille sijoille asti) pitivät keskinäiset asetelmansa ja putosivat jonona sen verran kuin re-entryt niitä pudottivat. Outoa on myös se, että jos albumiykkösen vaihtuminen selitettiin latausmyyntitietojen jälkikäteen lisäämisellä, niin miksi Top 50:n muut sijoitukset eivät vaihtuneet?

Koska Mokoman singleykkössija tuli fyysisten levyjen myynnillä, latauslistan lehdistötiedote keskittyi hehkuttamaan Kaija Koon korkeaa re-entryä. Tästä tuli mieleen strategia, jota tuskin tohtii julki tuoda sen pelossa, että jotkut saavat siitä ajatuksia päähänsä. Väsyneen viihdemedian listauutisointihan keskittyy korkeisiin tulokkaisiin, joten tuodaanpa rinnalle korkeat re-entryt – niiden avulla sama äänite voi päästä monestikin otsikoihin! Latausjakeluhanat vain välillä kiinni...

Pennittömästä sentikkääksi

Disturbedin ensimmäinen ykkössija Suomen albumilistalla ei ollut yllätys, koska Asylumin edeltäjä Indestructible ja sen hitti Inside the Fire säilyttivät suosionsa pitkään. Kakkosena kakkosalbumillaan debytoiva Raappana oli sitten vaikeampi ennakoitava – viikon julkaisuvilkkaus ja vastuksen kovuus huomioiden. Vaikka reggaemiehen oikea etunimi on Janne, häntä ei parane sekoittaa siihen Janne Raappanaan, joka Taikakuusta lähdettyään on julkaissut kaksi Top 20 -albumia.

Viikon voittajia on myös viitoseksi ilmaantunut gospelrockryhmä (?) HB. Taakse jääneistä taatusti menestyvämmiksi povattiin ainakin Katy Perryä (8) ja Tarja Turusta (14). Parempaa sijaa kuin 22 odotettiin luultavasti myös Lemonatorin paluualbumille. Sen edelle kiilasivat Teran toinen levy (16) ja ainakin minun aisteissani paljon medianäkyvyyttä saanut Yonan ja Puppa J:n Karjala-projekti Liljan loisto (19).

Loput uutuudet ovat listan ensikertalaisia: ruotsalaisen metallibändin Sonic Syndicaten neljäs pitkäsoitto (29), amerikkalainen Murderdolls (34) ja hämmentävimpänä kaikista nakkilalaislähtöinen Penniless (30). Siitä tuntuu olevan ikuisuus (ja onkin, alkujaan jopa 20 vuotta), kun taittelin Rumbaan juttua jutun perään Penniless People of Bulgariasta, ja nyt yhtä vaille sama porukka on listatulokas. Onnea.

Lisäys: Listaa korjattiin julkistuksen jälkeen, ja ykköseksi päätyi Raappana tarkistetulla latausmyynnillään. Piti sitten tämäkin nähdä. Luulin, että julkaisupäivän myöhentäminen keskiviikosta torstaiksi tehtiin juuri näiden tilanteiden välttämiseksi. Mutta onnea myös Raappanalle!

Valheita kahden tunnin välein

Shakiran Waka Waka ei sitten hiipunutkaan MM-jalkapallokesän mukana – ainakaan tätä mieltä ei ole NRJ, joka soitti sitä viime viikolla 61 kertaa. Moisen myötä tähän asti heikohkoa radiokannatusta potenut biisi loikkasi Music Control -listalla 23. sijalta yhdeksänneksi. Vielä hurjemmassa myllytyksessä on viitossijan Eminem & Rihanna -duetto Love the Way You Lie, 74 viikkosoittoa yhdellä kanavalla! Kaikilta muilta tuli siihen päälle yhteensä vain 36.

Aiemmin vain pieniä myyntihittejä netonneen Carmen Grayn Gates of Loneliness on yllättäen Radio Novan soitetuin kappale ja radiolistan kahdeksantena. Lisää suomalaista airplay rockia tuottaa Bleakin tuhkasta noussut Fireal-yhtye, jonka Halo (Hello Beautiful) harppasi 84–18. Bleakin isoimman Fate-hitin tapaan Halolla on elokuvayhteys – se soi tulevan Harjunpää ja pahan pappi -rainan taustalla. Epätyypillisen korkealla ovat uusine sinkkuineen myös CMX (Linnunrata 22) ja Volbeat (Fallen 28).

Pakko katsoa 8: I’d Rather Jack

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Kun Mel & Kim oli tauolla Mel Applebyn vakavan sairauden takia, tuottajatrio Stock Aitken Waterman nykäisi liukuhihnalleen toiset siskokset, Aisling (16) ja Linda (18) Reynoldsin. Britannian ja Suomen Top 10 -hitiksi keväällä 1989 noussut I’d Rather Jack oli räväkkyydessään selvää Mel & Kim -kamaa – se kritisoi kärryiltä pudonnutta ja elähtäneitä popveteraaneja soittavaa brittiradiota. ”I’d rather jack than Fleetwood Mac!”

Julistuksen taustalla piili SAW:n harmi siitä, ettei heidän übertehokasta nuorisopoppiaan arvostettu mediassa ja palkintogaaloissa. Monimerkityksinen jack-termi ei tiettävästi viitannut suosittuun new jack swing -musaan, vaan tyttöjen kulmikkaaseen, kantapääpainotteiseen tanssityyliin. Sitä taidettiin pitää tärkeänä imagotekijänä, sillä vaikka oheinen video vilisee nopeita leikkauksia, koreografia jatkuu saumattomana loppupuolen juoksukohtauksiin asti.

The Reynolds Girls oli liian tavista jopa SAW:n tavistalliin ja jäi yhden hitin ihmeeksi. Pete Waterman (tuo Englannin oma jyrkihämäläinen) väitti myöhemmin hylänneensä tytöt, koska he ainoana SAW-tuotteena kääntyivät listoilla laskuun Top of the Pops -esittäytymisen jälkeen. Just. You Tubekin voi todistaa, että I’d Rather Jack esitettiin TOTP:ssa ainakin kaksi kertaa, toisen niistä ollessaan nousussa 18:ntena.

Aisling ja Linda ovat onnistuneet pysymään kadoksissa, vaikka heistä(kin) saisi oivaa polttoainetta paljolti ex-poptähtiin nojaavalle brittiläiselle nöyryytys-tv-koneistolle. (Hiljattain näkemäni The Weakest Linkin popparijakso oli hillitön lähinnä Nick Heywardin ansiosta.) Yhdennäköisyys kylläkin panee miettimään, josko siskoksista blondimpi teki muutama vuosi myöhemmin comebackin Mr. Presidentin vokalistina...

Rankka temppu

Tästä blogista lienee käynyt ilmi, että tutkin listoja mieluummin pitkittäin kuin poikittain. Seuraan ilmiötä tai artistia pitkällä aikavälillä suhteessa itseensä eikä muihin. Poikittainen kertatilanteen katselu on tietysti helpompaa, mutta ei tarjoa tarinallisia elementtejä tai harvoin edes niin outoja knoppeja kuin yksittäiset ansioluettelot.

Tarjoan yhden esimerkin. Yhtye on saanut Suomen listoille yhdeksän albumiaan, joista yhden ykköseksi. Yleensä mitä korkeammalle levy nousee, sitä pitempään se pysyy mukana. Mutta tämän yhtyeen ainoa ykkönen vietti Top 40:ssä vähemmän aikaa kuin mikään kahdeksasta muusta! Eikä kyseessä ollut mikään CMX-tyyppinen äkkiputoaja.

Tässä Yölinnun lista-albumit viikkoineen ja parhaine sijoineen.
1998 Tositarkoituksella | 42 vk | #4
2000 Pienen pojan haaveet | 20 vk | #2
2001 Sitä saa mitä tilaa | 20 vk | #3
2002 Tää on rankkaa | 10 vk | #1
2003 Mahdunko maailmaas – kaikki parhaat | 12 vk | #5
2005 Mennyttä miestä | 25 vk | #2
2007 Haavoittumaton | 22 vk [ #3
2009 Nyt ja aina | 12 vk | #2
2009 Hetkiin menneisiin – suurimmat laulut | 12 vk | #11

Oma knoppinsa on vokalisti Simo Silmun sooloura: hänen kaikkien kolmen albuminsa korkein sijoitus on 4.

Kakkoslaatua

Jos joskus tekisin luettelon yllättävimmistä nimistä, jotka eivät ole koskaan yltäneet Suomen albumiykkösiksi (hei, hyvä idea!), niin aika korkealle kuuluisi Apocalyptica. 7th Symphony ei onnistunut syrjäyttämään Iron Maideniä, vaan sivusi yhtyeen tähänkin asti parasta kakkossijaa. Top 10 -sijoituksia on nyt kuusi.

Vaikka The Baseballsin Strike! Back (10) on vähän epäjohdonmukaisesti merkitty uutuudeksi, aitojakin tulokkaita riittää – ja moni paransi aiemmista saavutuksistaan. Black Label Society (13) on viidettä kertaa Top 40:ssä, mutta ekaa kertaa Top 20:ssä. Rajan ylitti lopulta myös Sweatmaster (15), ja Accept (9) teki paluun Top 10 -korkeuksiin yli 17 vuoden tauolta.

Jo keväällä latauslistalla käynyt Jenni Vartiaisen Missä muruseni on loikkasi nyt täysivaltaisena singlenä kolmoskorokkeelle. Seili-albumi ei ole 20 listaviikkonsa aikana tippunut kertaakaan 7. sijaa alemmas ja kiipesi taas viidenneksi. Myös radiosuosikki Teleks on nyt ensimmäistä kertaa singletilastossa (Kotimatkalla, 17).

Suomen listojen menestyneimmät duot

Tässä päättyneen kesäsarjan Top 30 kokonaisuudessaan ja linkit teksteihin.

1. Matti & Teppo
2. Pet Shop Boys
3. Roxette
4. Simon & Garfunkel
5. Modern Talking
6. Nylon Beat
7. PMMP
8. Eurythmics
9. Fintelligens
10. Kaija Kärkinen & Ile Kallio

11. Baccara
12. Neon 2
13. Wham!
14. Taikapeili
15. Heart
16. 2 Unlimited
17. Carpenters
18. Savage Garden
19. Disco
20. Erasure

21. T.A.T.U.
22. Nordman
23. Danny & Armi
24. Ella ja Aleksi
25. London Boys
26. The Chemical Brothers
27. The KLF
28. Bat & Ryyd
29. Outkast
30. Yazoo