Sama ääni, eri totuudet

Musiikkituottajien sivuilla esillä olevat virallisen listan säännöt ovat joulukuulta 2009 eivätkä edes tunne suoratoiston tai striimin käsitettä. Listojen perään sijoitetun levykauppaluettelon toimijoista enin osa on ehtinyt lopettaa äänitteiden myynnin. Sivuilta siis saa nykyisin huonosti tietoa, miksi albumilistalla tapahtuu mitä tapahtuu, mutta joskus muualta kuulee selityksiä, jotka auttavat ymmärtämään.

Miksi Vain elämää ja jotkut lukemattomilla singleillä jopa vuosien ajan pohjustetut artistialbumit menestyvät nykyisin niin huonosti? Tiettävästi siksi, että Top 50:ssä huomioidaan albumeilta vain niiden biisien striimit, joita ei ole etukäteen julkaistu. Joissakin tapauksissa jäljelle jää niin vähän, että kunnon listasijaan on mahdollisuuksia vain vanhan liiton fyysisellä myynnillä. Sen sijaan esimerkiksi lähes kylmiltään markkinoille tullut Lukas Leonin esikoinen on menestynyt oivallisesti.

Systeemiä voi pitää reiluna, mutta Musiikkituottajien kannalta myös kovin ristiriitaisena. Ennakkosinkkujen striimithän huomioidaan albumien kulta- ja platinapalkinnoissa. Sama taho jakaa palkintoja ja listasijoja; toisessa järjestelmässä se palkitsee sinkkutulvan, toisessa se rankaisee siitä. Levyntekijöiden on valittava, kumpaa järjestelmää hyödyntää strategioissaan, ja kyllähän platinalevy tuntuu maistuvan makeammalta kuin jokin ketä-kiinnostaa-listanumero.

Yleisön osaksi jää ihmetellä villisti toisistaan poikkeavia suosiotietoja, parhaana näytteenä tapaus Mäkki. Hänen kakkosalbumillaan Muistikuvien vanki on jopa kolme vuotta vanhaa tavaraa – nimiraitakin julkaistiin toissavuonna – ja yhdellätoista (11) ennakkobiisillä haalittiin tuplaplatinalevyn edestä striimejä. Koska noita yhtätoista ei huomioida albumilistapisteytyksessä, tuplaplatina-albumin menekiksi mitattiin sija 50 ja heti ulos.

Mäkkihän on viime aikoina menestynyt Yksi totuus -duon puolikkaana. Häneltä ei kannattane kysyä, kumpi se yksi totuus on, tuplaplatina vai 50. sija.