Ettei nyt vaan menis pitkäksi

Arttu Wiskari sivusi parasta sijoitustaan Striimatuimmat-listalla, kun Suomen muotoisen pilven alla nousi viime viikolla neljänneksi. Kiinnitän huomioni jonkinlaiseen sivuseikkaan, nimen pituuteen: 25 kirjainta. Se on enemmän kuin yleensä, se on enemmän kuin millään muulla edes jonkinkokoisella hitillä tänä vuonna.

Selaanpa tilannetta taaksepäin. Viime vuonna pisti silmään pituudellaan Anna Puun Tarviin vielä yhden yön aikaa: 25 kirjainta. Edelliseltä vuodelta pari pisintä: Antti Tuiskun Pyydä multa anteeks kunnolla, 25 kirjainta, ja Nikke Ankaran Ettei nyt vaan sattuis mitään, 25 kirjainta. Peruutetaan vielä: Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten, 25 kirjainta, ja Sannin Prinsessoja & astronautteja, 25. Mikä juttu tämä on?

Samana vuonna Sannin kanssa (2013) Juha Tapio lauloi ”tykkään susta niin että halkeen”, ja tuossa lauseessa on rohkeat 27 kirjainta. Mutta biisin nimi ei olekaan se – vaan TSNEH. Tulipa tuonkin akronyymin motiivi selväksi. 25 on maksimi.

En nyt iske pöytään kovaa dataa hitinnimien keskimääräisestä lyhenemisestä, mutta näin nämä asiat koetaan. Ehkä lyhyys on suositeltavaa ainakin silloin, kun perään liitetään rimssu featuring-artisteja (mikä minua yhä kummastuttaa: miksi ne liitetään biisin, ei esittäjän perään?). Takavuosina tuntui, että esimerkiksi U2 kompensoi omaa tynkyyttään mittavilla sinkunnimillä. I Still Haven’t Found What I’m Looking for. Sometimes You Can’t Make It on Your Own. Who’s Gonna Ride Your Wild Horses. Stuck in a Moment You Can’t Get Out of. Kaikki yli 25. No, onhan heillä myös One.