Kun kaikki kelpasi

Pentti Kemppaisen uusi kirja Radiomafia – isku vyön alle pyrkii irti paperinmakuisesta toimintakertomusmallista, mutta ei oikein ime mukaansa. Joka raosta pilkistää se, että nuorekkaan ja kohteensa löytäneen kanavan taustalla raksutti konsultti- ja virastokielen aallonharjalla ratsastava möhköorganisaatio, jonka osa Kemppainenkin oli. Jos tulkitsin sitaatteja oikein, niin musiikkipäällikkö Jukka Haarma käytti jo 28 vuotta sitten sanaa ”painopistealue”.

Kohokohdista mainittakoon tarina Eine Kleine Nachtmafiasta ja Ykkösaamun toimittaja Seija Vaaherkumpu nuoruudenkuvassa nyrkkeilyhanskat kädessä, mutta pääosan saa nyt oheinen kaavio. Se piirtää korkean kuuntelukäyrän syksyn 1993 ja kevään 1994 sunnuntaiden puoleenpäivään, jolloin lähetettiin listaohjelma. Syksyllä se oli Radiomafian lista, keväällä jo Suomen virallinen lista. Klikkaa isommaksi.

Se todella oli kanavan suosituimpia ohjelmia etenkin 15–24-vuotiaiden keskuudessa. Onkin kiintoisaa muistella, mitä musiikkia listaohjelmassa soitettiin: mitä vain, mikä myi tarpeeksi. Virallisen listan statuksen myötä tarjottimelle tulivat iskelmä ja muu aikuisempi kirjo europopin, metallin, teknon, grungen, classic rockin ja muun sekaan. Tuli mitä tahansa, kuulija ei helpolla vaihtanut kanavaa – kenties siksi että tekijätkään eivät pelänneet sitä kanavan vaihtumista niin hysteerisesti kuin 2000-luvun radioväki.

Kaikkea populaarimusiikkia soittava ohjelma oli huippusuosittu, mutta nykyisin ala pitää mokomaa täytenä utopiana. Mitä tapahtui?

Graafin kuvatekstissä ja itse leipiksessä on merkittävä ajatusvirhe. Käyrä ei kerro kaikkien 15–24-vuotiaiden kuuntelusta, vaan vain niiden, jotka ylipäätään kuuntelivat tuolloin radiota. Eli tämä Kemppaisen virke on puppua: ”Käytännöllisesti katsoen siis lähes kaikki nuoret olivat radion ääressä, kun Radiomafian lista alkoi.”