Arkihavaintojen perusteella ainakaan herttoniemeläiset esiteinit eivät ole odottaneet Rihannan paluuta vesi kielellä, ja muistan kyllä omastakin esiteiniydestäni, millaisiksi muinaisjäänteiksi popparit voivat muuttua parin vuoden tauon myötä. Miksi joku Led Zeppelin enää edes yrittää jotain vuonna 1975? Asennettani ei korjannut sekään tieto, että Robert Plantillä oli vähemmän ikää kuin Freddie Mercuryllä. Samalla tavoinhan Rihanna on nuorempi kuin Ellie Goulding tai Ville Galle.
Popmarkkinat ovat muuten joissakin suhteissa lähestyneet 40 vuoden takaisia: silloin artistit pukkasivat albumeita jopa kaksi vuodessa ja välillä irtosinkkuja, eikä nykyäänkään malteta olla kauan hiljaa, jos rauta on kuumaa. Esimerkiksi JVG, Antti Tuisku ja Sanni ovat jo ehtineet viimevuotisten albumien ja Vain elämää -hittien jälkeen muistuttaa olemassaolostaan uudella matskulla.
Siinä mielessä Rihanna oli vanhoine albumeineen edelläkävijä, että ne noudattivat listoilla suoratoiston tutuksi tekemää etikettiä: eivät koskaan yltäneet huipulle (paras sija 7), mutta pysyivät mukana kauan, jopa 45 viikkoa. Antia ei voi vielä striimata Spotifyssa ja fyysiset versiotkin saadaan kai vasta huomenna, mikä tekee ensimmäisestä listamerkinnästä vielä arvoituksellisemman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti