Puute, joka jää puuttumaan

Jos menneen viikon virallisia listoja ei jälkikäteenkään julkisteta, kyseessä on 2000-luvun ensimmäinen kerta Suomessa, kun jonkin viikon levymyyntiraportointi jää väliin. 1990-luvulla listalaatija Yle skippasi pari kertaa velvollisuutensa samassa ajankohdassa joulun jälkeen. Tilastoteknisenä seurauksena kaikki levyt menettävät (tai ainakin tuolloin menettivät) yhden listaviikon, jonka minä tietenkin lisään omiin tiedostoihini eli tarjoan taas poikkeavaa todellisuutta.

Okei, lista huomioidaan tuplaten, mikä ongelma? Se, että joululevyille tulee käytännössä yksi ylimääräinen viikko. Ensi sunnuntain Top 50:ssä (kai sellainen sentään tulee?) on kaksinkertaisen ajanjakson takia mukana aimo panos lahjamyyntiä, jolle levyale ei pysty panemaan kampoihin. Joulumusiikki helkkäilee yhä mukana vahvasti, vaikka sen menekki tyssäsi puolitoista viikkoa aikaisemmin.

Olennaisempi seuraus on se, että vuoden dramaattisin suhdannevaihdos katoaa tai ainakin vesittyy. Vuosi sitten albumilistalla oli 17 re-entryä ja jokunen yllätystulokas. Edellisenä vuonna re-entryjä oli 16, sitä edellisenä 12. Tosin levyalen tilastollinen vaikutus huippusijoituksiin on alenemaan päin, kun markkinointi ei enää keskity muutamaan suosikkijulkaisuun. Ei toistu esimerkiksi tammikuun 2007 myllerrys: Pinkin I’m Not Dead humahti 30. listaviikollaan kolmoseksi, joka oli sen ensimmäinen Top 10 -merkintä.