Tytön pahuudesta

Torstaina kuolleen Donna Summerin lista-ansiot Suomessa ovat päässeet paljolti unohtumaan, koska tuoreimmistakin hiteistä on yli 20 vuotta. ”Diskon kuningattareksi” (kuten moni muistokirjoittaja häntä kuvailee) Summer viihtyi hämmästyttävän hyvin albumitilastossamme, yhteensä yli 200 viikkoa. Eniten pottia kartuttivat rockhenkinen Bad Girls (1979) ja Stock Aitken Watermanin tuottama Another Place and Time (1989).

Kuolinuutisten ”hänet muistetaan hiteistä” -poiminnoissa oli melkoista hajontaa, koska Summerilla ei ollut yhtä megasukseeta yli muiden. Läpimurtovoihkintojen Love to Love You Baby ja I Feel Love kulttuurillinen merkitys oli toisenlainen kuin myöhempien mainstream-suosikkien. Meillä Top 10 -sinkuiksi etenivät MacArthur Park, Hot Stuff, Bad Girls, No More Tears, The Wanderer, Love Is in Control. She Works Hard for the Money ja This Time I Know It’s for Real.

Helsingin Sanomien tämänaamuinen nekrologi on malliesimerkki siitä, mitä itseisarvoinen kriittisyys (”tasapuolisuus”) saa aikaan. Otto Talvio muistelee, kuinka Summer ”hyökkäsi julkisuudessa homoseksuaalisuutta vastaan” ja väitti aids-epidemiaa Jumalan rangaistukseksi.

Vuoden 1983 kohu perustui yhteen Village Voicen artikkeliin – siihen, mitä kirjoittaja Jim Feldman raportoi kuulleensa hiljattain uskoon tulleen Summerin sanovan faneilleen erään konsertin jälkeen. Kuten ”God created Adam and Eve, not Adam and Steve”. Laulajatar kiisti myöhemmin nuo repliikit useissa haastatteluissa.

Sanoi Summer mitä tahansa kuinka pahasti tahansa, keikanjälkeistä fanikeskustelua tuskin on asiallista nimittää ”hyökkäykseksi julkisuudessa”. No, pientähän tuo on verrattuna Hesarin tasapuolisuuteen Michael Jacksonin kuoleman jälkeen, mutta kommentoinpa kuitenkin tuoreeltaan.