Minusta jokseenkin

Yhden hitin ihmeen käsite jatkaa hämärtymistään, kun netissä eri maailmankolkkien markkinamuistelot sekoittuvat ja vanhojen biisien striimilukemat näyttävät aivan muunlaista statusta kuin listahistoria. Mutta oli hauskaa lukea aiheesta vauva.fin ketjua, jossa tätä kirjoittaessani on 417 vastausta.

Se on iloinen sekoitus kelpo oivalluksia, itsestäänselvyyksiä ja sekä tahallista että tahatonta häröilyä. Jotkut pitävät yksihittisyyttä loukkauksena, johon pitää keksiä puolustus. Vastaus Lou Reedin Walk on the Wild Siden mainitsemiselle: ”Reed loi pitkän ja arvostetun soolouran, ja oli ennen sitä osa Velvet Undergroundia, jolla taas on ollut melkoinen merkitys rock- ja pop-musiikin historiassa.”

Jopa Lou Begalle osoitetaan tukea hieman vaikeaselkoisesti: ”I Got a Girl soi tiuhaan radiossa ja julkaistiin 20 eri sinkkujulkaisun muodossa. Mambo No. 5 toki poiki 37 eri sinkkuversiota ympäri maailmaa.” Irtokommentti Virve Rostista: ”Menee jotenkin Saijonmaan tai jonkun kanssa sekaisin muistoissa.” Sinéad O’Connorista: ”Oli sillä joku biisi minkä videolla hehkulamppu räjähti.”

Eräs käytti määritelmänä itse äänittämiään kasetteja ja löysi tikkunsa nokkaan REMin Losing My Religionin lisäyksellä: ”Ei kaikkien mielestä yhden hitin ihme, mutta minusta jokseenkin.”

Päivä nujersi viikon

Pari viikkoa julkaisuaan odotellut Pilvi Hämäläisen ”hyllytetty” UMK-biisi Mon chéri kirmasi Spotify-listan kärkeen lähes 200 tuhannen päivästriimauksilla. Vauhti kuitenkin laiskistui jatkovuorokausina niin, että miljoonan viikkohaamuraja jäi haaveeksi ja Mirellan ikihitti Timanttei kiilasi takaisin huipulle. Virallisen singlelistan ykkössija meni sentään Hämäläiselle.

Spotifyn paalupaikka poiki tuoreeltaan paljon Pilvi-otsikoita, mutta virallinen ykkösyys ei yhtään – ja noinhan mediamme nykyisin toimii. Pistää miettimään, miksi kaikki yhä noudattavat perjantaiaikataulua. Se on edullinen viikkolistan kannalta, mutta jos viikkolista ei enää kiinnosta muita kuin minua, niin voisiko hyödyntää ”helpompia” päivälistapaikkoja, vaikka tiistaita tai keskiviikkoa?

Hämäläisen sinkku seuraa aikaansa: kuten noin 90 prosentissa nykyhittejä, sen kannessa ei ole mitään tekstejä, ja suomenkielisestä lyriikasta huolimatta nimi on vieraskielinen. Ranska on harvinaisempi valinta, mutta tuonkin kategorian kärkeen on vielä matkaa: Anna Puun ensisingle C’est la vie (2009) oli julkaisuvuotensa kolmanneksi suurin hitti Suomessa.

Pöydänsiivous

Syksyllä kirjoittelin biiseistä, jotka ovat nousseet listoillemme kahtena eri käännöstekstinä. Blogasin perään niistä, jotka kilpailivat keskenään ulkomaisen hitin imussa, ja koska muistiinpanoni ovat ajelehtineet pöydällä siitä lähtien, hankkiudun lopuista nyt eroon. Siis ensin alkuperäinen melodia ja sen alla versiot vuosilukuineen. Aiempaa versiota väänteleviä vitsilevyjä ei ole huomioitu.

Für Elise (Rote Rosen werden blüh’n /
Lonely Lovers Symphony)
Tuula Ikäheimo: Kaipuun kukka •• 1960
Fredi: Rakkauden sinfonia ••••• 1973

Somethin’ Stupid
Jarkko ja Laura: Kuin pieni tyhmä 1967
Tuomari Nurmio: Lemmenloruja •• 1995

She’s a Lady
Danny: Hän on lady • 1971
Tapani Kansa: Hän on nainen • 1996
Jean S.: Hän on leidi • 2003 (sama kuin Dannyn teksti)

Living Next Door to Alice
Kari Tapio: Viisitoista kesää •••• 1977
Stormwing & Sundqvist: Hjallis (Kuka hiton hjallis?) 1995

Yes Sir, I Can Boogie
Eini: Yes Sir, alkaa polttaa •• 1978
M.A. Numminen: Yes Sir, olen boogie • 1995

Y.M.C.A.
Tapani Kansa: Laulumme soi 1979
Frederik: Miesstrippari • 1991

Woman in Love
Seija Simola: Jos katsot silmiini mun 1981
Arja Koriseva: Rakastunut nainen • 1995

Words
Berit: Helli mua hiljaa 1983
Hausmylly: Jos ••• 1994

Annie’s Song
Ressu Redford: Taas aurinko nousee •• 1993
Ville Valo: Olet mun kaikuluotain 2016

Spanish Bars
Hanna Ekola: Lämmintä pakkaspäivää herra H 1994
Iskias: Huomisen kyynel • 2007

Somethings Gotten Hold of My Heart
Mustajärvi & Kuosmanen: Sydän syrjällään 1995
Siiri Nordin: Sydämeni osuman sai •• 2003

”Pötköön ja paloiksi”

Vaikka olen vanha, en niin vanha että muistaisin kuunnelleeni koskaan Yleisradion suursuosittua Lista-ohjelmaa, jota lähetettiin vuosina 1968–1970. Meillä kyllä oli olohuoneen radio päivisin päällä, luultavasti myös sunnuntaisin klo 13–15.30, tai ehkä ei ollut. KV Väkeväinen laittoi Facebookiin oheisen Ilta-Sanomien jutun, jonka kannanottoja voi miettiä myös suhteessa nykytilanteeseen. Klikkaa isommaksi.

Lista kuulemma ”laiminlyö musiikin valtaosan pienen kaupallisen ja samankaltaisen musiikin vuoksi”, ja sen antama kuva musiikista on ”yksisilmäisen puutteellinen, valheellinen ja falski”. Kyseessä oli siis kerran viikossa tuleva ohjelma. Miten oli sen syytä, että muut toistasataa viikkolähetystuntia eivät tarjonneet sille riittävästi vastapainoa? Nykyäänhän tasapainottaminen olisi vaikeampaa, kun ”samassa muotissa valettuja” levyjä soitetaan usealla kanavalla kellon ympäri.

Jo 55 vuotta sitten oli syytä todeta: ”Kuuntelijalle annetaan illusorinen käsitys siitä, että juuri hän, Anssi Ainutlaatuinen, voi vaikuttaa listaan, muuttaa sitä ja tehdä siitä mieleisensä.” Ihan kuin nykytelkkarin lipevä hehkutus, että juuri sinä päätät voittajan. Tosin tuolloin tulos ratkesi vaihtuvan, noin 200-henkisen raadin puhelinäänestyksellä.

Hauskan muotoiseen kuvaan taitetun Henrik Otto Donnerin titteliä ei kerrota, mutta hän oli tuolloin Love Recordsin toimitusjohtaja ja sai seuraavana vuonna Ylen viihdepäällikön pestin. Pekka Gronow teki radioon jazz- ja bluesohjelmia. Listan ruotsalainen esikuva, pelkkää paikallista musiikkia soittava Svensktoppen pyörii radiossa edelleen yli 60 vuoden jälkeenkin.

Suvin ja Samulin pirteys

Alkuvuoden ilmiö, Mirellan Timanttei, on päässyt vauhtiin myös radiosoitossa ja loikkasi tänään 21. sijalta viidenneksi. Tv-koneistojen ulkopuoliseksi tulokasartistiksi läpimurto on ollut sangen nopea, jos vertaa vaikka Beehen, jonka vuoden vanha Viimeisiä sanoja palasi taas ykköseksi. Timanttei on jo tähanastisilla näytöillä vahva ehdokas 2024-listan kärkitaistoon.

Yllättävämpi harppoja 34. sijalta seitsemänneksi on Suvi Teräsniskan syyskuussa julkaistu Seuraavassa elämässä. Se on artistin kymmenes Top 10 -radiohitti, mutta edellisestä merkinnästä ehti kulua seitsemän vuotta, ja senkin aiheutti Vain elämää -vetäisy. Vielä riittää tavoiteltavaa, sillä Kaija Koon samanniminen kappale ylsi kakkossijalle vuonna 1995.

Viikon korkeimmalla 22:ntena debytoi Ellinooran ja Samuli Putron duetto Osuma, eikä tämä ole kummallekaan vielä erityisen mainittava saavutus. Striimipuolella Putro sen sijaan on oudoissa korkeuksissa kahdeksantena. Kun striimimittaus oli vielä alkuvaiheissaan vuonna 2012, Olet puolisoni nyt kävi sijalla 12, mutta sen jälkeiset soolosinglet ovat jääneet kauas Top 50 -rajasta.

Seuraajan peesissä

Kuumaan Ylivoimainen oli hyvin esillä sekä UMK-finaalissa että Emma-gaalassa ja eteni sunnuntain Spotify-kuunteluissa 17:nneksi. Yllättävämpää on se, että toissavuotinen edeltäjä Tulipalo on saanut selvästi vähemmän huomiota, mutta kiipesi sijalle 24. Kumpikin on haalinut yli 20 miljoonaa kuuntelua ja pieni joulunotkahdus poislukien pysytellyt koko mittavan listauransa ajan Top 50:ssä.

Kworb tilastoi suomalaisten Spotify-soittojen kokonaissaldoa koko Top 200:n osalta, joten voisi järkeillä, että kun Spotifyn ilmoittamasta summasta vähennetään Kworb-summa, jäljelle jää ulkomaisen kuuntelun osuus. Ylivoimaisen kohdalla tulos on noin 1,8 miljoonaa. Pidän sitä mahdollisena, koska viimevuotinen UMK herätti huomiota muissakin viisumaissa. Mutta myös Tulipalo yltäisi yli 1,2 miljoonan! Ei tosin ole mitään takeita siitä, että Spotifyn lista- ja kokonaispottimittaukset olisivat yhteneväisiä.

Emma-gaalassa muutama palkintokategoria näytti aika köykäiseltä, mutta en ole niiden alkaneesta vuodesta niin huolissani kuin sarjasta ”Vuoden striimatuin ulkomainen biisi”. Vaikka Miley Cyrus sai pystin ihan kunnon lukemilla, niin jatko näyttää synkältä. Sunnuntailistan Top 40:ssä ei ole ainoatakaan tuontikappaletta. Paras niiden tämänvuotinen singlelistasija on 20, johon jaksoi Ariana Granden Yes, And. Ehkä euroviisut poikivat jotain säällistä kuten viime vuonnakin.

PS. Oli aika hupaisaa, kun parikin Emman jakajaa piti ennen nimen julistamista "dramaattisen" tauon, mutta suun U-asennosta näki, että he aikovat sanoa Kuumaa.

Rikos ei ole vanhentunut

Kun Suomeen muutama vuosi sitten perustettiin retrohenkisiä radioasemia, myös Top 100 -radiolistan alasijoilla alkoi vierailla viime vuosisadan biisejä. Ne ovat harvinaistuneet viime aikoina, eivätkä tv:n, elokuvien tai Tiktokin elvyttämät striimihititkään ole juuri kokeneet radioelpymisiä. Edes Kate Bushin Stranger Things -suosikki Running Up That Hill ei ylittänyt Top 100 -kynnystä.

Saltburn-leffassa pinnalle palannut Sophie Ellis-Bextorin Murder on the Dancefloor (2001) eteni kuitenkin perjantaina Radio Monitorin mittauksissa 38:nneksi. Spotifyssa se ei ole meillä menestynyt muiden maiden malliin, vaan paras päiväsija oli 59 ja viikkosija 68. Omana aikanaan se noukki sijoitukset 15 (single), 14 (Suomen radiolista) ja 9 (Nielsen Music Control).

Radio Monitorin tulostuksissa kappaleen vanhat listaviikot on nollattu, koska vanhan kansainvälisen laatijan Nielsenin arkistot eivät siirtyneet sen käyttöön, kun vuoro vaihtui vuonna 2013. Meillähän Ifpi-arkistoissa näkyvät sellaisinaan myös vuosina 1995–2009 kootut Yleisradion listatiedot.