Vanhassa vaara vähempi

Radiolistan kärkikymmenikkö ihmetyttää koostumuksellaan. Neljä tuoreehkoa ulkomaista (parhaina Fast Car ja Faded) ja kuusi vahvasti viimevuotista kotimaista, korkeimpana kolmossijalla jo viime kesäkuussa ilmestynyt Johanna Kurkelan Kuolevainen. Spotifyssa juhlivat uudet suomalaisjulkaisut eivät näytä kelpaavan radioille – sen sijaan striimeissä flopannut Vesalan Tytöt ei soita kitaraa harppasi 56. sijalta 12:nneksi.

Spotify-ykkösenä jatkavaa Elastisen ja Lauri Tähkän Lempoa on turha hakea radio- tai latauslistoilta. Elastinen feat. -ohjelma pyörii MTV3:lla, jolla ei enää ole radiosisaruksia Novan päädyttyä Bauer Median omistukseen. Nelosella niitä riittäisi, ja voisi kuvitella niiden myös soittavan Lempoa innokkaasti, jos se olisi tehty omien puolella. Biisit.infon tietojen perusteella se näyttää olevan kaikilla kuudella kanavalla täysboikotissa. Luulin jo viimevuotisen Vauvoja-kesäkumibiisin läpimurron vähentäneen tätä ghettoutumista.

Lukas Grahamin Mama Said ja Coldplayn Hymn for the Weekend ovat pitkään kärkkyneet suoratoiston Top 20:n tuntumassa, mutta pysyneet virallisen singlelistan ulkopuolella. Mahdollisuus tilastomerkintään on avautumassa radiosoitossa, jossa ne nousivat eilen sijoille 21 ja 22. Hyvin etenee myös Tinie Tempah’n ja Zara Larssonin yhteistyö Girls Like, airplayssä 44–24, latauksissa 29–9 ja Spotifyn päivälistan numero 22.

Tuntematon hittitehdas

Muutamasti täällä puheena ollutta ruotsalaissarjaa Hitlåtens historia on viime aikoina voinut katsella suomeksi tekstitettynä Yle Femiltä ja Areenasta. Osuin One Republicin Apologizea käsittelevän jakson ääreen ja tajusin tietämättömyyteni siitä, kuinka monen menestyslevyn takaa löytyy OR-laulaja Ryan Tedderin tekijäkrediitti. Esimerkkejä: Leona Lewisin Bleeding Love, Ellie Gouldingin Burn, Beyoncén Halo ja Maroon 5:n Maps.

Hitinkirjoittajien ansioluetteloiden vertailu olisi hedelmällistä listafanin oheistoimintaa, jollei se olisi viime vuosina latistunut kimppaduuni-ilmiön takia. Vaikea kuvitella nykyolosuhteisiin vaikkapa Ylen rinnakkaisohjelman Sävelradiota, jossa kuuluttaja aina kertoi soineen/soivan biisin säveltäjä-, sanoittaja- ja sovittajatiedot, koska niiden luettelemiseen tärvääntyisi puolet ohjelma-ajasta. Tedderkin on vain osa tekijäliutaa kuten nykyisin lähes kaikki.

Olen kuitenkin noita ansioluetteloita koonnut joillekin menneen ajan laulumaakareille, jotka tekivät tulosta ihan omin voimin. Hämmästyttävin löytö lienee nainen, joka mitä ilmeisimmin voittaisi skaban, jossa ynnättäisiin sanoittajan viiden suurimman listahitin yhteispisteet. Portfoliosta löytyvät muun muassa 1966- ja 1972-vuosilistaykköset, Tapio Rautavaaran Häävalssi ja Jari Huhtasalon Äideistä parhain. Muista jättihiteistä mainittakoon Matin ja Tepon Kissankultaa, Seppo Hanskin Erehdyin kerran ja Frederikin menestynein sinkku Taka-takata.

Noista voi jo halutessaan ottaa tukea sille käsitykselle, että menestys ja laatu eivät aina käy käsikynkkää. Lisätään yllykkeeksi vielä maailmanhistorian jaarittelevin laululyriikka, Pasi Kauniston Lakeuden kutsu. No, kaikki kunnia kuitenkin sanoittajalle, josta ei taida olla internetissä yhtään valokuvaa. Hänen nimensä on Tuula Valkama.

Kolmen A:n luokitus

Aasialaiset, afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset artistit muodostavat varsin tasaväkiset ryhmät Suomen listahistoriassa. Kustakin kolkasta on saatu muutama iso hitti ja yhteensä toistakymmentä listaedustajaa. Kaikki pääsivät esille jo yli 50 vuotta sitten pioneereinaan paraguaylainen Digno Garcia (Brigitte Bardot 1961), japanilainen Kyu Sakamoto (Sukiyaki 1963) ja eteläafrikkalainen Miriam Makeba (Forbidden Games 1966).

Yhden hitin ihmeiden sekaan Etelä-Amerikalla on tosin tarjota yksi kestotähtikin, kolumbialainen Shakira. Myös yli 20 vuotta Nigeriassa asuneen Dr. Albanin listauralle kertyi mittaa, mutta hänen musiikillisista vaiheistaan ennen Ruotsiin muuttoa on vain kevyelti näyttöä. Pitäydyn mieluummin niissä artisteissa, jotka selvästi aloittivat musisoinnin kotikonnuillaan, vaikka tähteys olisikin sittemmin vienyt muihin maisemiin.

Niitä isoja Afrikka-hittejähän ovat eteläafrikkalaisen Steve Kekanan Raising My Family (1982), guinealaisen/malilaisen Mory Kantén Yé ké yé ké (1988) ja senegalilaisen Youssou N’dourin 7 Seconds (1994). Vielä teini-ikäinen mosambikilainen Afric Simone menestyi Hafanana- ja Ramaya- sinkuillaan vuonna 1976, ja eteläafrikkalainen Coleske aikaansai tyylipuhtaan radiohitin Take Me Where the Sun Is Shining vuonna 1998.

Mutta mutta. Siinä missä Aasia ja Etelä-Amerikka ovat viime vuosinakin hyppyyttäneet suomalaisia (Psyn Gangnam Style, Michel Telón Ai se eu te pego 2012), afrikkalaisten maineteot loppuivat viime vuosituhannella. Sekä geneettistä että musiikillista vaikutusta nähdään ja kuullaan siellä täällä, mutta mistä löytyy uusi esiintuloväylä aidolle asialle?

Emmaton ohitti emmakkaan

Albumiviikko oli uutuuksista hiljainen – korkeimpina debytoivat Killswitch Engage 14:ntenä ja Gettomasa 18:ntena. Niinpä Roope Salminen & Koirat pääsi livahtamaan viime viikon hopeakorokkeelta kärkeen. Ensi viikolla vastus on muutamaa astetta kovempi, sillä perjantaina julkaistu Staminan Elokuutio on jo Spotifyn kuunnelluimpien albumien ykkösenä, kun Salminen pitää siellä vasta yhdeksättä sijaa.

Jos kaksi Emmaa voittanut Cheek sai antaa periksi emmattomalle Salmiselle, kävikö taas niin, ettei palkintogaalalla ollut myyntiä avittavaa vaikutusta? Ei käynyt. Kolmasti palkittu Antti Tuisku harppasi ysisijalta kolmanneksi ja muun muassa vuoden biisi -sarjan voittanut Sanni 16. sijalta 11:nneksi. Kahden Emman ja esiintymiskokemuksen kanssa areenalta poistunut Paperi T teki re-entryn sijalle 20. Stimulaatio näyttää kohdistuneen fyysiseen ostokäyttäytymiseen, koska Spotify-listalla Papru on vasta 36:ntena.

Mihin Spotify-listaan minä nyt viittaan? Sekä www-sivulla että ajantasaisessa clientissa Spotify julkaisee vain biisitilastoja, mutta ilmeisesti päivittämättömän käyttöjärjestelmän takia läppärissäni pyörii yhä vanha ohjelmaversio, jossa näkyy Top 100 -albumilista. Yläreuna on jo pitkään uhkaillut, että ”päivitykset eivät ole enää käytettävissä käyttöympäristössäsi muutaman kuukauden kuluttua”, mutta uhkailkoon pois. Staminan perässä mitalisijoja pitävät Justin Bieber (varsinaisen listan kuudes) ja Sia (kolmastoista).

Lempo soikoon (toistaiseksi)

Niin ne suhdanteet vaihtelevat suoratoistossa. Cheek näytti staravärväyksineen keksineen keinon elvyttää kuuntelijoiden kiinnostus vanhoihin albumiraitoihin, mutta Me ollaan ne part 2 ei viihtynyt kauan Spotifyn päivälistan kärjessä. Silloin kun Alpha Omega -albumin kaikki raidat ryöpsähtivät listoille, alkuperäinen Me ollaan ne kävi ns. singlelistan seitsemäntenä. Aion laskea kummankin version pisteet samaan pottiin hittivuosilistalla.

Neljättä päivää striimiykkösenä komeilee Elastisen ja Lauri Tähkän Lempo. Se on eka kymmenestä biisistä, jotka tehtiin ohjelmassa Elastinen feat. Jätin jakson tietoisesti katsomatta enkä täten tiedä sen juonenkäänteiden tuomasta lisäarvosta, mutta asettaahan instant-ykkösyys melko raskaan velvoitteen myöhemmille julkaisuille. Se myös nosti Tähkän suoratoistoseksikkyyden aivan uudelle tasolle – hänen aiemmista hiteistään vain yhtä on striimattu yli miljoona kertaa.

Vaikka tilastoihin puskee kotimaisia iskusävelmiä tiuhaan tahtiin – päivälistan Top 15:een niitä mahtuu nyt peräti kaksitoista – niiden turnauskestävyys ei aina ole paras mahdollinen. Suomalaiset osaavat kohahduttaa, mutta uusi kohu on vanhan surma, ja  mikä onkaan se ainoa biisi, joka jaksaa roikkua kuukaudesta toiseen kärkikymmenikössä? Vanha kunnon Faded.

Tolkkua hintajakoon?

Tämän vuoden alussa albumilistan painopistettä muutettiin niin, että suoratoiston osuus lopputuloksista kasvoi. En tiedä asioiden yhteydestä, mutta muutoksen jälkeen en ole nähnyt yhtäkään kotimaista äänitettä siirrettävän päälistalta midpriceen, mikä takavuosina oli yleinen ja dramaattinenkin käytäntö – jopa suoraan ykkössijalta saatettiin äänite kipata vähin äänin halpasarjaan.

Mitä suuremmaksi striimauksen rooli kasvaa, sitä naurettavampi tuo hintajako on, koska striimatessa yksittäisellä levyllä ei ole hintaa. Muutaman kerran kävi niinkin, että suositun albumin täydennetty painos komeili päälistalla ja alkuperäinen midpricessa. Oletan, että esimerkiksi Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosanan 20. sijaan sisältyy nyt kumpikin versio – tosin listaviikot on laskettu vain platinapainokselle. Yhteensä niitä on 73.

Aikaisempien Vain elämää -kausien albumit poistettiin päälistalta noin 20 viikon jälkeen, mutta neloskauden levyt saavat toivottavasti sinnitellä niin kauan kuin siivet kantavat. Hiukan on ihmetyttänyt se, että tähänastisen 19 viikon aikana päiväversio on ollut joka ikisellä listalla iltaversion edellä. Joo, siinä on Sata salamaa, mutta iltaversion ekana raitana soi Lähtisitkö, joka radiokannatuksineen on kiipeämässä kauden esityksistä korkeimmalle hittivuosilistalla.

Kolmannellekin poskelle

Niin moneen kuin Cheek on urallaan yltänytkin, hän on vasta nyt ensimmäistä kertaa hallinnut albumilistaa kolme viikkoa putkeen. Vaikka Alpha Omega oli iso tapaus ilmestyessään ja Kuka muu muka mahdollisesti vielä isompi, kummallakaan kerralla peräkkäisiä paalupaikkoja ei tullut kuin kaksi. Uusi tähtipitoisempi versio albumiraidasta Me ollaan ne kirmasi singlelistan ykköseksi. (Jos näet sen merkittynä kakkoseksi, niin kyseessä on virhe joka korjataan.)

Korkein uutuus on taas kakkossijalla Cheekin takana – tällä kertaa asialla ennakkoon poikkeuksellisen vahvalta vaikuttanut nimi. Roope Salminen & Koirathan vastasi yhdestä menneen vuoden suurimmista hiteistä (Madafakin darra), mutta sen kolme seuraajaa ovat tehneet laimeamman vaikutuksen. Edellisellä levyllään kolmoseksi yltänyt Reckless Love debytoi kahdeksantena, mikä rockin ja ulkomaankielisen suomimusan laskusuhdanteessa on kelpo saavutus.

Macklemore & Ryan Lewisin hittejä tihkunut albumi The Heist (2012) ei ikinä päätynyt listallemme, koska sen huippusesonkina ei vielä tilastoitu suoratoistoa. Niinpä on ihan paikallaan, että hitittömämpi seuraaja This Unruly Mess I've Made pääsi noukkimaan edes sijan 33. Striimikuningas Major Lazerin Peace Is the Mission eteni 32. listaviikollaan tähän asti parhaisiin asemiinsa kolmanneksi. Myös Twenty One Pilots (#17) on ylempänä kuin koskaan ennen.