Elämä halpeni

Voi sen kevätsiivouksen tehdä näinkin. Albumilistalta lakaistiin isolla luudalla levyjä midpriceen – joitakin niistä jo toisen kerran. Merkittävimpänä poistona pidettäköön Vain elämää -kaksikkoa, jolle ehti kertyä vain 24 ja 20 listaviikkoa. Kymppisijalta kadonnut Cheekin Sokka irti sai vuoden täyteen ja Robin sekä Tuure Kilpeläinen kumpikin 30 viikkoa. Putsauksen ansiosta poikkeuksellisen moni albumi nousi tai teki re-entryn.

Uutuuksista valokeilan varasti Rytmihäiriö, joka kymppi- ja kuutossijojen jatkoksi debytoi neljäntenä. Patricia Kaas (#17) vankistaa paluusuhdannettaan versioimalla levyllisen Edith Piafia. Nuo yhden artistin tuotantoa kierrättävät projektit ovat niin vakiintunut osa albumitilastoja, että niistä voisi joskus tehdä laajahkonkin katsauksen. Tuli heti mieleen kolme-neljä ykköstä.

Tv-sarjatähti Hugh Laurie (#26) paransi hiukan kahden vuoden takaisesta ensiesittäytymisestään, ja yli 20-vuotias brittibändi Cathedral (#44) eteni lopultakin meillä listanimeksi. Sen sijaan Top 50:n pohjasijoille ajautuneiden Sarah Brightmanin ja Joel Hallikaisen huippupäivät ovat aika kaukana – jopa niin kaukana, että Hallikainen palasi mukaan miltei 11 vuoden tauolta.

Putous pudottaa

Harvinaista synergiaa: kaikki ns. singlelistan Top 20 -kappaleet ovat tällä viikolla mukana myös Top 30 -latauslistalla. Suurimmillaan hajonta oli viime vuoden lopulla melkein puolet, eli 9/20 singletilastosta puuttui ladatuimpien joukosta. Radiolistankin myötäilyprosentti näyttää olevan keskimääräistä suurempi. (En nyt ota kantaa, ovatko nämä hyviä asioita.)

Radiolistan 64. sija ei estänyt Sini Sabotagea ottamasta pääosaa toisaalla: Levikset repee otti reilun harppauksen latausten ykköseksi ja sinkkujen kolmoseksi. Sen vierailija Ville Galle on täten äänessä merkittävällä kesähitillä kolmantena vuonna perätysten (Häissä, Kran Turismo) ja vetää sukuaankin tilastojen ihmeelliseen maailmaan – albumilistan 32:s Mäk Gälis on näet hänen veljensä.

Jussi Vatanen sai Aku Hirviniemen tapaan hitin jo toisella Putous-hahmollaan, kun Karim Z. Yskowiczin Olen somelainen kiipesi latauslistalle. Osansa biisissä on myös Petri Nygårdilla, jonka oma kesähittiyritys Lömällä putosi samalla yhden viikon jälkeen ulos. Toinen seuralainen Kari Tapio sai ekan latauslistamerkinnän, eikä singlelistallakaan ole käyty sitten vuoden 1983, jolloin asialla oli mikäpä muu kuin Olen suomalainen.

Hela maratontaulukko

Helatorstain ja Adelen kunniaksi kokosin ensimmäisen kattavan laskelman albumilistoillamme kauimmin viihtyneistä levyistä. Sainhan vasta hiljattain masteroitua vuodet 1966-1971, ja vuosien 1985-1993 korjauksiin olen vasta nyt tyytyväinen. Tämä tilasto ei siis enää muutu kuin uusien listatapahtumien kautta. Alussa listaviikot, lopussa aikaväli jolloin niitä on kerätty.

134 – Leevi and the Leavings: Keskiviikko (1997-2010)
118+ – Adele: 21 (2011-2013)
116 – Soundtrack: The Sound of Music (1966-1968)
110 – Eppu Normaali: Repullinen hittejä (1996-2007)
104 – Simon and Garfunkel: Bridge Over Troubled Water (1970-1972)
97 – Vesa-Matti Loiri: Eino Leino (1978-1980)
93 – Metallica: Metallica (1991-2012)
93 – Abba: Gold (1992-2010)
92 – Kari Rydman: Niin kaunis on maa (1976-1978)
90 – Ultra Bra: Kroketti (1997-1999)
85 – Michael Jackson: Thriller (1983-2009)
84 – Bruce Springsteen: Born in the U.S.A. (1984-1986)
77 – Hortto kaalo: Hortto kaalo (1971-1973)
74 – Alanis Morissette: Jagged Little Pill (1995-1997)
71 – Viktor Klimenko: Stenka Rasin (1971-1972)
71 – Chisu: Kun valaistun (2011-2013)
70 – Lady Gaga: The Fame Monster (2009-2011)
69 – Bomfunk MC’s: In Stereo (1999-2000)
69 – Chisu: Vapaa ja yksin (2009-2011)
67 – Kaija Koo: Tuulten viemää (1993-1994)
65 – ZZ Top: Eliminator (1983-1984)
64 – Hector: Herra Mirandos (1973-1974)
64 – Hurriganes: Roadrunner (1974-2011)
62 – Fredi: Niin paljon kuuluu rakkauteen (1972-1973)
62 – Red Hot Chili Peppers: Californication (1999-2011)
62 – Jenni Vartiainen: Seili (2010-2011)
60 – Lasse Mårtenson: Voiko sen sanoa toisinkin (1967-1968)
60 – Led Zeppelin: Led Zeppelin II (1969-1971)
60 – Eri esittäjiä: Työväen lauluja (1969-1971)
60 – J. Karjalainen: Suurimmat hitit (1992-2001)
60 – Spice Girls: Spice (1996-1998)

Täytettyjä leijonia

Toukokuussa ei yleensä enää saa eteensä niin vilkasliikkeistä albumilistaa kuin toissapäivänä. Seuraava tilasto lienee jo selvästi staattisempi, joten katsotaan vielä taakse. Top 50:ssä näyttäytyi ensikertalaisina neljä kotimaista esittäjää: Aivovuoto (#15), ennakoitua alemmas jäänyt Jontte Valosaari (#29), Mäk Gälis (#32) ja Santa Cruz (#34). Näitä säesti brittiryhmä Uncle Acid and the Deadbeats (#31).

Perinteisinä mukaantunkijoina tervehdimme koosteita Leijonat 2013 (#19) ja Eurovision Song Contest Malmö 2013 (#35). Aiemmin yhdentekevät viisulevyt ovat kahtena viime vuonna yltäneet Top 10 -menekkiin. Jos eri esittäjiä -äänitteet karsinoitaisiin yhä omaksi listakseen, jokainen leijonalevy pitäisi määritellä erikseen. 2011 ja 2013 ne täytettiin sekalaisella katalogihötöllä, mutta 2012 mukana oli paljon varta vasten äänitettyä. Vesku Jokisen Olen suomalainen soi sekä viime että tänä vuonna.

Suuri vaihtuvuus on suistanut usean hyvin aloittaneen albumin ulos Top 50:stä yllättävän aikaisin – toki kesä pulpauttaa niistä jotkut takaisin. Esimerkiksi David Bowie, Hurts ja Bon Jovi jäivät seitsemään viikkoon, Justin Timberlake kuuteen ja Raappana viiteen. Depeche Mode uhkaa kadota kuuden ja Von Hertzen Brothers seitsemän viikon jälkeen.

Näitä tulee enää harvoin

Mitä oivallisin tilaisuus kohottaa Suomen listojen profiilia meni taas medialta ohi. Harvoinpa asettuu uutuuslevyineen samalle lähtöviivalle neljä niin ilmeistä otsikkomagneettia kuin Aku Hirviniemi, Jonne Aaron, Elastinen ja HIM. Miten tätä kilpailutilannetta hehkutettiin, pohjustettiin tai spekuloitiin? Eipä juuri mitenkään.

Paraskin puhuja. No, Listablogia tilanne ei kutkuttanut, koska jokaisen noista menekkiodotus oli otsikkomagnetismia pienempi – oikeastaan kaikki pärjäsivät yläkanttiin. HIMhän on julkaissut seitsemän pitkäsoittoa peräkkäin ilman ykkössijaa, Elastisen paras tähänastinen soolonumero oli kahdeksan, Jonne Aaron sai murskakritiikkejä ja Aku Hirviniemen rahastus alkaa olla jo kovin läpinäkyvää.

Jonne Aaron on nyt ensimmäinen Vain elämää -artisti, joka nousi albumilistan ykköseksi sekä yhtyeessä (Negative) että soolona. HIM otti kahden studiolevyedeltäjänsä tavoin hopeamitalin, Elastinen petrasi neljänneksi ja Hirviniemi jäi kolme pykälää hahmonsa Marja Tyrnin muinaisesta kakkossijasta. Noiden imussa vielä Deep Purple kirjautti uransa 15. Top 10 -merkinnän debytoituaan kahdeksantena.

Ihmettelikö kukaan, miksi sekä latauksia että Spotify-soittoja johtava Psyn Gentleman jäi ns. singlelistalla toiseksi? Vastaus: cd-single. Anttila on siirtänyt myydyimpien levyjen listansa takaisin netanttila.comiin, ja siellä albumien seassa komeilee Isac Elliotin New Way Home perässään hinta 2,99 e. Latauksissa biisi on vasta 13:ntena.

Tasavertaisuuden haamu

Psyn Gentleman on lähtenyt Billboardin Hot 100:ssa jo jyrkkään alamäkeen (5–26), mutta meidän latauslistallamme se ehti vasta nyt ykköseksi. Eri maiden sijoitusten vertailu on käynyt arveluttavaksi laadintametodien pirstouduttua – esimerkiksi tuo USA:n lukema tuli lähes pelkillä You Tube -soitoilla, joita ei muualla juuri sisällytetä listalaskentaan. Toinen hämmentäjä on tietenkin Spotify.

The Voice of Finland -finaalin siivittämänä latauslistan 21:nneksi nousi Lisa Nilssonin ja Aki Sirkesalon 10-vuotias duetto Mysteriet. Se on Nilssonin ensimmäinen täkäläinen singlemyyntimerkintä. Yllättäen Sirkesalollakaan ei ollut niitä aiemmin kuin yksi (Pelkkää kuvitelmaa #9, 1995), vaikka hän nettosi kuusitoista Top 10 -sijoitusta radiolistalta.

Mysteriet edustaa Top 30:ssä ummehtunutta menneisyyttä jo pelkällä esittäjänimellään: kaksi artistia eikä heidän välissään featuring-sanaa! Toisin kuin 13 muussa listan biisissä. Kun Itunes-käytännön sanelemana nuo vierailijat usein vielä erotellaan biisi- eikä esittäjäsarakkeeseen, hierarkia korostuu. Itse esitys saattaa silti kuulostaa tasapuoliselta duetolta tai jopa vierailijan varastamalta show’lta.

mpk12: Grace (1994)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Jeff Buckleyn ainoaksi varsinaiseksi albumiksi jäänyt Grace ei ilmestyessään ollut listamenestys, vaikka kritiikit ylistivät ja mies promosi levyä pitkällä maailmankiertueella – se kävi ainoastaan Australian Top 10:ssä. Grace sai paksun myyttikuorrutteen ja vakiopaikan tulevista maailman paras albumi -äänestyksistä kesäkuussa 1997, kun Buckleyn hukkunut ruumis nostettiin Wolf Riveristä.

Kuologlooria tarttui eritoten Buckleyn versioon Leonard Cohenin Hallelujah’sta, joka alkujaan ei noussut esiin tasavahvalta levyltä – minä ainakin ostin Graceni nimiraidan ja Last Goodbyen takia. Sen esilläolo tv-sarjoissa, elokuvissa ja miltei pakollisilta vaikuttaneissa laulukisakierrätyksissä kohotti Buckleyn miespuoliseksi Eva Cassidyksi, ja Hallelujah muun muassa komeili jouluna 2008 brittilistan kakkosena.

Suomalaiset eivät ikinä hoksanneet Cassidyn haudantakaista tähteyttä, mutta täkäläistenkin Idols-jollotusten myötä Hallelujah eteni singlelistan 14:nneksi. Jo tätä ennen, huhtikuussa 2007, muutama vuosi aiemmin laajennettuna Legacy Editionina julkaistu Grace kiipesi midpricelistamme kärkeen yhden viikon ajaksi.