Ensin kuulin sen pitkästä aikaa Pariisin olympialaisten avajaisissa. Se oli osa niiden eurodance-osuutta, johon tulkitsin tietoisesti valitun biisejä Euroopan eri maista. Sandstorm edusti Suomea ja tämä Italiaa. Sitten se alkoi soida useasti joka puolella. Eniten seurasin yleisurheilua, mutta joskus se erottui radion palloiluselostustenkin taustalta, ja jossain sitä nimitettiin kisojen epäviralliseksi tunnariksi.
Biisi on Galan Freed from Desire vuodelta 1996. Vaikka se oli aikoinaan Ranskan ykkönen, tuo tuskin oli ainoa syy rotaatiolle. Ihmetellessäni löysin The Guardianin toukokuisen jutun, jossa sen kerrottiin kohonneen jo vuosia sitten jalkapallohymniksi etenkin Pohjois-Irlannissa ja saaneen futispiireissä uusia sanoituksiakin. No, enhän minä tuollaisia seuraa ollenkaan.
Gala sen sijaan näyttää seuraavan ja oli mukana Guardian-jutussakin. Mikäs seuratessa, kun Spotify-kuunteluita on rutkasti yli 500 miljoonaa ja suhnuista Youtube-videotakin on katsottu yli 300 miljoonaa kertaa. Sen suosituin kommentti kuuluu: ”I can't believe I found the song by writing nanana nana nanana nana.”
Rumban 50 hittiä -listaa kootessani muistan harmitelleeni Freed from Desiren alhaiseksi jäävää huippusijaa, joka oli 44. Se sai kyllä pisteitä singlemyynnistä, Discopressin diskolistalta ja nuorisoradioista, mutta turhan eriaikaisesti. Tällä vuosikymmenellä Ysäri-kanava on kiepauttanut sen noin 600 kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti