Älä unohda Umbertoa

Edes minä en ole niin vanha, että voisin muistella italialaisen Umberto Marcaton huippusuosiokautta. Hän tuli Suomeen esiintymään vuonna 1957 jääden vastaanoton takia saman tien pariksi kuukaudeksi ja juhli listoillamme muutaman vuoden. Jopa italialaisen musiikin voittokulkua läpi 1960-luvun on väitetty paljolti hänen ansiokseen. Niinpä onkin outoa, että tätä kirjoitettaessa mikään mediamme ei ole noteerannut Marcaton eilistä kuolemaa 88- (tai 94-) vuotiaana.

Italiassa muiden esittäminä tunnetut laulut olivat meillä Marcaton hittejä: Aurelio Fierron Guaglione ja Lazzarella, Domenico Modugnon Volare, Mina Mazzinin Tintarella di luna… Mies palasi huomion kohteeksi laulettuaan vuonna 1963 italiaksi Liljankukan (Resterá) ja sen perään alemmille listasijoille myös suomenkielisiä yritelmiä. Hittiura loppui siihen, mutta keikoilla käytiin vielä vuonna 2016.

Hämmästyttävän suosittu levytyskohde on ollut Oli kuu oli ilta, Kari Tuomisaaren suomennos Tintarella di lunasta. Siitä ovat näkemyksensä taltioineet aikajärjestyksessä ainakin Kai Lind, Eino Virtanen, Pärre Förars, Ann Christine, Foxtet, Dick Dynamite & His Hot Lips, Kivikasvot, Pirjo Laitila (Miss Suomi), Esa Pakarinen, Markku Arokanto, Kusela, Jarkko & Laura, Jamppa Tuominen, Lea Laven, Pentti Hietanen ja 7 seinähullua veljestä. Eniten Spotify-kuunteluita on Jampalla.