3000. postaus: RIP myyntiluvut

Olen monesti puhunut ”maailmanlaajuisten” myyntilukujen epäluotettavuudesta, etenkin jos puhutaan artistin koko urasta. Levy-yhtiöillä on käytännössä vapaat kädet väittää mitä vain, kuka ne väitteet muka tarkistaisi. Joskus niissä voi havaita nokitusmentaliteettia. Siis samoin kuin jos yksi tiedottaa että meidän diivalla on kuuden oktaavin ääniala, niin toinen siihen että meidän diivallapas on seitsemän. (Kummallakaan ei ole mitään merkitystä itse laulamisen kannalta.)

Kun Andy Fletcher kuoli pari viikkoa sitten, siitä kerrottiin lyhyesti Ylen radion tasatuntiuutisissa. Lähes ainoa Depeche Modea pohjustanut tieto oli, että se on ”myynyt yli sata miljoonaa levyä”. Wikipediassa sanotaan näin ja tarjotaan linkki vuoden 2009 Billboard-juttuun. Siinä mainitaan ohimennen tuo luku, ”according to record label estimates”. Eli vaikka Depeche Mode oli tuolloin pysynyt koko uransa samalla Mute-levymerkillä (mikä on poikkeuksellista), edes heillä ei ollut tarjota kuin vain ”estimates”. Miksi antaakaan tarkkoja saati paikkansapitäviä lukuja, kun muutkaan eivät tee niin?

Se ei näytä vaikuttaneen tiedottamiseen, että jo kotva sitten levymyynti otti ja romahti. Että menestystä mitataan nyt muin keinoin. Ehkä artistikannassa on tapahtunut henkinen jakauma: vanha liitto, jonka vanhoja myyntilukuja hoetaan maailman tappiin ja uusi porukka, jota hehkutetaan entistäkin vaikeammin hahmottuvin numeroin. Oliko se miljardi enemmän vai vähemmän kuin biljoona? Isojen maiden listoilla puhutaan kulutusluvuista, mutta niistä ei saa sähäkkää markkinointia.

Kirjoitan kirjaa Suomen albumilistan menestyneimmistä artisteista. Tein päätöksen, joka ei ole varsinainen protesti vaan pikemminkin ihmiskoe: en mainitse koko kirjassa ainoatakaan myyntilukua, en ainoatakaan kultalevysertifiointia tai platinastriimausta. Vuosiluvut pois lukien vain korkeintaan kolminumeroista tietoa, sen on pakko olla sujuva lukukokemus! Tai sittenhän näkee.