Siksi lienee paikallaan nostaa myös esiin Ylessä suosikiksi kasvaneen Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa -audiodraaman muutama kupru. Kuten se pyöristysvirhe, että Tahdon olla sulle hellä -single olisi myynyt 100.000 kpl. Sori, yksi nolla liikaa. Mutta enemmän ihmettelen paria muuta tapausta, joista ei edes saa lypsettyä draamaa.
Kesä–heinäkuussa 1977 Armi ja Pepe Willberg juttelevat ja kuuntelevat Bee Gees -hittiä How Deep Is Your Love, ja Pepe alkaa laulaa sen suomenkielistä versiota. ”Mä oon ens vuonna levyttämässä tätä.” Sivuuttakaamme se, että How Deep is Your Love ilmestyi vasta seuraavana syksynä, mutta miksi kukaan odottaisi planeetan kovimman hitin valmiin suomennoksen kanssa ”ens vuoteen”, yli puolen vuoden päähän?
Levy-yhtiökokouksessa Armi ilmoittaa haluavansa levyttää Baccara-hitin Yes Sir I Can Boogie. Sitä pidetään hänelle epäsopivana, ”sä olet vielä niin nuori”, ja kerrotaan biisin menevän Einille. Armi siihen: ”Eihän Eini ole kuin pari vuotta vanhempi.” Todellisuudessa Eini oli yli kaksi vuotta Armia nuorempi.
Eikö asian totuudenmukainen kertominen olisi paremmin tukenut narratiivia siitä, kuinka Armia väheksyttiin? En ymmärrä. Tulee mieleen samanlainen kiepautus, jonka motiivi oli paljon selvempi. Sen tekijät tiesivät, ettei heidän tarvitse välittää tuon taivaallista fysiikan ja logiikan laeista, koska ns. laatumedia nielee purematta aivan kaiken tästä aiheesta.
Tarkoitan Leaving Neverland -elokuvaa. Sen NAMBLAn julkaisuista matkitussa tarinassahan Michael Jackson korvasi aina teini-ikää lähestyvät poikarakastajansa nuoremmilla. Wade Robson kertoi, että hänet korvattiin Macaulay Culkinilla. Miksei kertoisi, eihän kukaan kunnon journalisti uhraa seitsemää sekuntia sen googlaamiseen – saati kerro havainnostaan – että Culkin on yli kaksi vuotta Robsonia vanhempi .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti