Kiitos on uusi musta

Kun Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosana putosi vuoden lopulla albumilistalta 159 viikon jälkeen, en soittanut fanfaaria kotimaisten levyjen ennätykselle – olihan päivänselvää, että se palaisi jouluäänitteiden kadotessa kartuttamaan saldoaan. Niin palasikin, 25:nneksi. Nyt tuskin mikään estää sitä rikkomasta Adelen 21:n viikkoennätystä, joka on 162.

Koska Top 50:ssä pysyäkseen levyjen ei enää tarvitse houkutella uutta ostavaa yleisöä – uskollisten fanien kuuntelut ja avainhittien otolliset soittolistasijainnit riittävät – listaviikkosarakkeen numerot sen kuin kasvavat ja kasvavat. Ties monettako kertaa listalle palannutta Metallican mustaa levyä (1991) pidettiin vuosikaudet tilasto-oikkujen ikihonkana, mutta ei sen viikkomäärällä (99) olla enää missään erityisasemassa.

Vaikka viime sunnuntain listalle saatiin ensikertalaisiakin, muun muassa jo vuosi sitten julkaistu Litku Klemetin Juna Kainuuseen, niin keskimääräinen mukanaoloaika on todella korkea. Jollette usko, niin katsokaa oheista diagrammia, jossa vertaillaan vuoden ekan listan viikkomääriä sinä aikana, kun albumilista on ollut 50 nimikkeen mittainen. Neljässä vuodessa – eli sinä aikana kun suoratoisto on kasvavasti huomioitu laskennassa – viikkomäärien keskiarvo on lähes kolminkertaistunut!

Entäs sitten, keneltä tuo on pois? No, jos jaksaisimme samaan kyytiin tehdä diagrammin listalle yltäneiden uutuuslevyjen määrästä, lopputulos olisi päinvastainen tuon kanssa. Vuosikymmenen alkuun verrattuna debyyttien määrä on selvästi pienentynyt, eli listalle pääsy on vaikeampaa vanhojen tientukkeiden takia. Litkultakin kesti vuoden.