Hitaammin hyvä tulee

Musiikkibisneksessä nähdään välillä maailmanlaajuisia ilmiöitä, poikkeuksellisia menestyksiä. Ed Sheeranin alkuvuotinen albumi oli sellainen, sitä ennen Adelen paluulevy 25. Mutta nuo ilmiöt kulkivat esittäjän nimellä, eivät minkään tietyn biisin (vaikka avaussinkut isoja hittejä olivatkin). Sellaisen kuin nyt on Despacito. Kukas sen taas esittikään?

Despacito rikkoo striimiennätyksiä ja ihan kohta johtaa myös You Tuben katsotuimpien listaa, mutta Luis Fonsi ja Daddy Yankee eivät vieläkään ole erityisen tuttuja kirjainyhdistelmiä. Despacito sitä ja Despacito tätä, meemejä, kopioita, otsikoita. Samantapaista ei ole nähty sitten Gangnam Stylen, jolla silläkin oli rajallisempi vaikutus – se ei kyennyt valtaamaan radioaaltoja.

Kun muutamaan vuoteen ei syntynyt yli muiden kohoavia megahittejä, sen yhdisti mielessään musiikkiteollisuuden muutokseen: tasapäistikö suoratoisto hittimarkkinat lopullisesti? Haaliiko esittäjä enemmän striimaajia kuin itse biisi? No, onneksi näin ei ole käynyt. On hienoa saada uusia maanvaivoja, jotka haastavat hittiarkistoni tavoittamattomilta tuntuvat pisterohmut. Despacito on jo isompi kuin Gangnam Style, kohta se ohittaa Macarenan – taipuuko joskus tulevaisuudessa myös Iltatuulen viesti?