Vuosi sinne tai tänne

Olen tainnut useastikin sanoa, että ainoa minua mitenkään kiinnostava kategoria Emma-gaalassa on vuoden biisi. Pitää yhä paikkansa, mutta tällä kertaa seurasin myös twiittauksia. Raatiäänestyksiä väheksyvä kommentointi sai äkkikäänteen, kun yleisöpollilla valittu vuoden artisti paljastui. Arttu Lindemania dissaamatta pitää jälleen todeta, että nykytekniikkaa hyödyntäviin äänestystuloksiin ei voi koskaan suhtautua vakavasti. Syksyn sävelen kulta-ajan postikortit takaisin, tulen mielelläni laskemaan niitä!

Sitä mennyttä aikaa en kuitenkaan kaipaa, jota vuoden biisin valinta edusti. Se, että Vesalan Tequila oli edes ehdolla, kuvastaa vanhaa ajatusmallia biisistä albumille alisteisena markkinapalikkana. Tequilahan julkaistiin jo lokakuussa 2015 eikä kerännyt enää vuoden 2016 puolella yhtään sijoitusta viralliselta (striimivetoiselta) singlelistalta. Albumi ilmestyi vasta kesäkuussa, ja siltä olisi mainiosti voinut poimia ehdolle miltei yhtä ison hitin Älä droppaa mun tunnelmaa.

Albumialisteisuus on sanellut ehdokkuuksia toiseenkin suuntaan. Onhan levyn tähtiraidaksi usein kasvanut myöhäisempi single, jota ei ole laitettu ehdolle, koska albumi tuli jo edellisenä vuonna. Esimerkkinä vaikkapa Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa. Taisi kyllä olla viimeinen esimerkki laatuaan, sillä musiikkibisneksen kenties merkittävin muutos vuonna 2016 oli se, että albuminjälkeisistä lohkaisuista ei enää tule hittejä.