Iso A

Viime päivien selvä ykkösmusiikkiuutinen on ollut Adelen 25-albumin vauhko menekki – ennätysmurskajaisia on seurattu miltei tunti tunnilta. Siis siellä, missä moinen on mahdollista, eli listakulttuurin sivistysvaltioissa USA:ssa ja Britanniassa. Ihmeellisimmät faktat historian lehdille saataneen siitä, kun päästään tutkimaan yhden levyn osuutta pienentyneistä kokonaismarkkinoista. Katsoin äsken väliaikatietoa, jonka mukaan 25 ylitti jo kolmen miljoonan rajan USA:ssa, ja sitä oli ostettu perjantaista eteenpäin 24 kertaa niin paljon kuin kakkoseksi päätyvää Justin Bieberiä.

Suomalaisilla lukemilla ei nyt hehkutella, kun niitä ei ole saatavilla. Adelen maahantuoja Playground tiedotti menestyksestä niukasti jo 21:n aikoihin, ja myyntiluvut on muutenkin lähes säännönmukaisesti jätetty pois viime aikojen kulta- ja platinauutisista. Musiikkituottajien sivuille ei ole päivitetty noita tietoja enää pariin vuoteen. Mutta yhtä täkäläistä Adele-ennätystä voimme kytätä: 21 näet palasi hiljattain albumilistalle, ja sen listaviikkopotti 128 on enää kuuden päässä Leevi and the Leavingsin merkkipaalusta.

Kannattaa pitää mielessä, että nyt käytävä hulabaloo ei varsinaisesti ole 25:n ansiota, vaan suurin syypää on yhä 21. Se on selvästikin yhä ihmisille tärkeä äänite, ja kun Hello-single osoitti, että luvassa on lisää kutakuinkin samaa, niin sitähän sitten on rynnätty ostamaan. 25:n oma substanssi paljastuu ajan myötä – jo toisen myyntiviikon suhdannemuutos on oma kiinnostuksen kohteensa.