Onnen symbiooseja

Daft Punkin Get Lucky ja Robin Thicken Blurred Lines olivat viime vuoden kovimpia hittejä, Britanniassa tarkemmin ottaen ne kaksi kovinta – singlevuosilistan ykkönen ja kakkonen. Kumpikin nosti esittäjänsä jo mittavaksi venähtäneen uran uusiin sfääreihin, ja kummassakin oli tuota nousua avittamassa Pharrell Williams. 40-vuotias heppu, jonka oma tähti-imago niin ikään sai tarpeellisen freesauksen.

Nyt Pharrellin soolobiisi Happy määrää popmaailmaa ja eteni Suomenkin latauslistalla eilen viidenneksi. Nimen perään on tilastossa vielä merkitty sulkuihin from Despicable Me 2, mikä tarkoittaa kappaleen soivan huippusuositun Itse ilkimys -animaation huippusuositussa jatko-osassa. Pharrell teki musiikkia myös ensimmäiseen ilkeilyyn, mutta tuolloin ei ollut asiaa hittimarkkinoille. Nyt nautiskellaan jopa oscar-ehdokkuudesta.

Tavallaan mies on sulkumerkintöineen tuonut takaisin vielä yhden ilmiön: merkkijono (from menestyselokuva) vie ajatukset oitis 1980-luvulle, pop- ja leffasynergian kultakaudelle. Onhan elokuvissa melkein koko ajan kuultu hittimusiikkia – Bond-tunnarit saavat väkisinkin huomiota – mutta soundtrackien myynti on onnahdellut jo kauan. Eipä tuon Despicable Me 2:nkaan perään ole juuri kyselty. Niinpä Happy toimii samalla maistiaisena Williamsin keväällä julkaistavalta albumilta.