maanantai 20. tammikuuta 2014

Euro tappoi Eurochartin

Löysin kellastuneen lehtileikkeen syyskuulta 1992, joka panee ihmettelemään aikojen muutosta. Tuolloin Helsingin Sanomissa käynnistyi noin puolikkaan broadsheet-sivun kokoinen jokaperjantainen listapalsta, jota toimitti Antti Isokangas. Lienen tallettanut sen siksi, että merkittävän osuuden painopinta-alasta sai neljä viikkoa aikaisemmin käynnistynyt Rumban 50 hittiä -lista.

Moisen konseptin kuvitteleminen nykymediaan kutkuttaa mahdottomuudessaan monella tasolla, mutta erityisesti osui silmään keskeltä sivua nimi Eurochart. Mikä? Hollantilaisen Music & Media -lehden läntisen Euroopan listoista koostama 2 x Top 100 -tilasto, joka Coca-Colan sponsoroimana kasvoi eturivin brändiksi. Suomessakin sitä julkaisi Hesarin lisäksi ainakin Suosikki, ja sen pohjalta tehtiin ohjelmia paikallisradioihin sekä satelliittikanaville.

Listana Eurochart oli tylsä, kankea ja ennalta-arvattava, joten sen myöhemmät vaiheet eivät sinänsä yllätä, mutta syitä löytyy muualtakin kuin tylsyydestä. 1990-luvun alkuhan oli yhteiseurooppalaisen popkulttuurin kukoistuskausi. Se oli MTV Europen kukoistuskausi. Se oli Ray Cokesin kukoistuskausi. Nykyisin ehkä luullaan, että tuon kauden ja koko musiikkikanavaidean tuhosi tosi-tv, mutta ratkaisu tapahtui jo ennen sitä.

Coca-Colan ja muiden maailmanmerkkien tuki näet ei riittänyt MTV:lle, vaan haluttiin kohdistetumpia yleisöjä. MTV Europe pilkottiin, ja syntyi muun muassa MTV Nordic (1998–2005). Muistan ajan lehtijutut, joissa päätöstä ylistivät mainostajien lisäksi musiikkialan ammattilaiset – madaltuihan nyt suomalaisten videoiden esittämiskynnys lähes realistiselle tasolle. Katsojilta ei kysytty yhtään mitään. Rajusti itään laajenevan pop-Euroopan linkitys lopetettiin.

Eurochartin alasajo käynnistyi Music & Median päätyessä Lontooseen amerikkalaisen bisnesraamatun Billboardin kustantajan omistukseen. Lehti kuopattiin, ja tilasto teki sille seuraa sinniteltyään aikansa European Hot 100 -nimellä. Nykyisin Spotify tarjoaa dataa kuunnelluimmasta musiikista monilla maantieteellisillä jaoilla, mutta vaihtoehtoihin ei sisälly Eurooppa.

2 kommenttia:

  1. Hemmetin hyvä nosto. 70-luvun lopussa syntyneenä omaa popmakuani nuorisolaisena leimasi MTV Europe ihan hegemonisesti, ja sattumalta ihan tässä viime päivinä olen muistellut noita aikoja ja suunnitellut jonkinlaista nostalgista katsausta, ehkä soittolistamuotoista, MTV-aikoihin. Tajusin tätä lukiessani, että se legendaarinen vaihe päättyi nimenomaan MTV Nordiciin, jota en koskaan jaksanut yhtään. Se tuntui jonkinlaiselta Radiomafian jatkeelta, paitsi että vielä noihin aikoihin Radiomafialla oli sentään kiinnostaviakin ohjelmia.

    VastaaPoista
  2. Mulla eri sukupolven edustajana tuon vaihdoksen aikoihin taisi katketa viimeinen säie päivänpopkulttuuridiggailuun. Eli oli mitä oivallisin hetki mennä nuorisolehteen töihin.

    VastaaPoista