Voittaja vie kaiken

Syksyllä oli puhetta veteraaneista, jotka lukuisista menestyslevyistään ja loppumattomasta listaläsnäolostaan huolimatta eivät ole koskaan nousseet Suomen albumilistan ykkösiksi. Esimerkiksi Eric Claptonilla ja (Carlos) Santanalla on reilusti yli 200 listaviikkoa ilman paalupaikkaa, mikä uhmaa kivasti todennäköisyyksiä – Top 40 -mitassahan keskimäärin joka 40. viikko pitäisi viettää kärjessä.

Jollekulle siis kertyy ykkössijoja yli tilastollisen osuuden – kenelle? Ensiksi tulee mieleen vähiten aikaa listalla viettänyt kärkialbumi eli CMX:n Pedot, jonka neljästä listaviikosta ykkösen osuus on 25 prosenttia. Mutta jos on huipulla kaksi viikkoa seitsemästä kuten Rammsteinin Völkerball, prosentti on jo 28,6.

Isompiakin osuuksia löytyy: alla noususuuntaisesti luetellut albumit ovat hallinneet listaa vähintään kolmasosan mukanaolostaan. Suluissa on ykkös/kokonaisviikkojen määrä.
33,3% (3/9) R.E.M.: New Adventures in Hi-fi
33,3% (4/12) Sting: Mercury Falling
33,3% (6/18) Vesa-Matti Loiri: Ivalo
33,3% (9/27) J. Karjalainen: Electric Sauna
34,2% (13/38) Jenni Vartiainen: Seili
37,9% (11/29) Crash Test Dummies: God Shuffled His Feet
38,9% (7/18) Prodigy: The Fat of the Land
38,9% (7/18) Idols 2004
40,0% (6/15) E-type: Last Man Standing
40,0% (12/30) Ari Koivunen: Fuel for the Fire
42,9% (6/14) Scooter: No Time to Chill
47,6% (10/21) Madonna: Something to Remember

Virallisten viikkolistojen aikana (1994–) ei siis ole ylletty 50 prosentin dominanssiin. Kuukausittaisten Top 30 -listojen aikakautena tämäkin onnistui. Baccaran Baccara (1977) oli ykkösenä viisi kuukautta yhdeksästä ja David Bowien Let’s Dance (1983) neljä kuukautta seitsemästä.