Rotaatio-ongelmia

Radiolistalla ei tapahdu nyt mitään järisyttävää, joten järistykäämme siitä, mitä ei tapahdu. Eli aiheena biisit, joita radio yllättäen ei (enää) soita.

Vaikka Elastisen Naurava kulkuri komeilee listakolmosena, mikään muu tämän Vain elämää -kauden esityksistä ei mahdu edes top sataan.

Vaikka Poets of the Fall on perinteisesti soinut paljon ja nappasi albumilistalta taas paalupaikan, Daze-single ei ole päässyt sijaa 60 korkeammalle.

Vaikka Jukka Pojan Brand new ihanuus oli nimen- tai oikeastaan yksinomaan radiohitti, sitä seurannut Crzybailaaja kääntyi laskuun sijalta 97. Latauslistaltakin irtosi vain 29. sija.

Vaikka Diandran Onni on -singlen numero 49 ei viritä hurraahuutoja, se on parempi kuin minkä Spotify-ykkönen Paha poika saavutti kesällä. Hurrata ei tee mieli myöskään Diandran stailaukselle singlen kansikuvassa.

Vaikka Robin ja Jari Sillanpää valtasivat viime viikon albumitilaston kärjen, kumpaakaan ei näy radiosoiton top 40:ssä. Sillanpään Tanssii kuin John Travolta kääntyi laskuun sijalta 63.

Vaikka Cheekiltä julkaistiin melko hiljattain kaksi uutta sinkkua pohjustamaan bonuspainosalbumia, niistä soitetumpi Flexaa on vasta 73:ntena. Se ja Äärirajoille ovat ehtineet kadota myös latauslistalta ja Spotifyn 40 kuunnelluimman joukosta.

Nyt ei kiroilla

Murtumattomalta tuntuvasta menestyksestään huolimatta Haloo Helsinki! debytoi tänään vasta ensimmäisen kerran albumitilaston kärjessä. Kiitos ei ole kirosanan edeltäjä Maailma on tehty meitä varten saavutti näet paalupaikkansa puolen vuoden listallaolon jälkeen. Vaan riittääkö Haloonkaan mahti ensi sunnuntaina viikoittain vaihtuvien ykkösalbumien putken katkaisemiseen?

Tuure Kilpeläinen taitaa olla 2010-luvun menestynein ilman ykköspaikkaa jäänyt levyttäjä. Sijojen 10, 4 ja 2 jatkoksi tuli tällä erää kolmosnumero. Jätti hän kuitenkin taakseen vielä meritoituneempia yrittäjiä, Apulannan (#6) sekä Matin ja Tepon (#7). Ruohosen veljeksillä on nyt kuusi peräkkäistä Top 10 -albumia. Syytteitä ja selityksiä – 52 parasta on Apulannan viides listakokoelma. Neljännen ja viidennen välissä ehdittiin julkaista vain yksi studiolevy.

Muun muassa Eden-hitillä täydennetty painos sinkautti Jenni Vartiaisen Terran 32. sijalta neljänneksi. Kuuntelin listalähetystä Radio Aallosta, jossa juontaja Jani Juntusen mielestä nousu tapahtui ”jostain syystä”. Samoin Oasis-albumi (What’s the Story) Morning Gloryn (1995) paluu 37:nneksi ei johtunut uudesta deluxe-painoksesta, vaan ”jostain syystä”. Satuin olemaan kuulolla silloinkin, kun Robinin Boombox ei kadonnut ykkössijaltaan midprice-listalle, vaan ”jonnekin”.

Pölyinen dynastia

Tiesittekö, että Kwanilta julkaistiin kokoelma muutama vuosi sitten? Eipä sille taidettu asettaa isoja odotuksia – kannessakin Microphoneaye on kirjoitettu ”microphoneage”. Miksi huomenna We Want More -ohjelmassa uudelleen esittäytyvä, vuosina 2001–2006 listoilla asunut bändi ehti niin unohtua? Spotify-tilastoissa viiden kunnelluimman Kwan-biisin listalle pääsee alle sadallatuhannella soitolla. Saman ajan suomenkielisten suosikkien (vaikkapa Zen Cafén) lukemat ovat aivan toisenlaisia.

Ns. Dynasty-ryhmä (Kwan, The Rasmus, Killer) tuntuukin nyt oman aikansa eurodancelta, makunsa menettävältä purukumilta, jonka leima pophistoriaan jää himmeäksi. Killerin kappaleista mikään ei yllä sataantuhanteen Spotify-kuunteluun, vaikka All I Want (2001) ja Naughty Boy (2003) olivat ilmestymisvuosiensa 10 suurimman hitin joukossa. Dynasty-väki hurmasi etenkin radiot, jopa niin että vielä Marikon vaisusti myynyt sooloalbumikin (2008) poiki kaksi radiolistan ykköstä.

The Rasmukselle suodaan tietysti historiallinen status pitemmän uran ja hetkellisen kansainvälisen menestyksen ansiosta. Mutta kyllä senkin ansioluettelo 00-luvulta näyttää ylimitoitetulta pitkine nappiriveineen. Joo, F-f-f-falling ja In the Shadows ovat klassikoita, mutta kuinkahan laajasti muistetaan sellaiset listaykköset kuin Heartbreaker, Sail Away, In My Life tai edes vuosilistakolmonen No Fear? Maailmallisen maineen takia Spotify-mittari ei ole tässä yhtä havainnollinen.

Kysymyksiä nollan alapuolelta

Muistui vielä yksi detalji mieleen 1990-luvun listasauruksesta, Eurochartista (josta alkuvuonna kirjoitin täällä). Se painotti eri maiden listasijoituksia niin, että Suomen ykkössijasta saatavilla pisteillä saattoi mahtua sadan parhaan joukkoon. Jos eri hittien pisteet menivät sopivasti ristiin, niin jopa sijan 70 kieppeille. Jos kyseessä oli kotimainen biisi, levy-yhtiöt kernaasti tiedottivat tästä viljellen mielikuvaa, että tässähän jo koko maanosaa valloitetaan, kun eurolistalla ollaan.

Mistäkö tämä muisto pulpahti? Tästä linkistä. Haloo Helsingin uutta albumia on kuunneltu Spotifyssa niin paljon, että ”koko maailmaa” koskevassa rankingissa noilla kuuntelumäärillä yllettiin sijalle 82. Radiossakin kuulin tästä pälätettävän jotenkin kunnioittavaan sävyyn. Suoraan ei kukaan kuitenkaan sano, mikä tapauksessa on niin kunnioitettavaa. Annetaanko Eurochart-perinteiden mukaisesti ymmärtää, että sijoituksen taustalla on myös rajojentakaista vastakaikua?

Se on selvä, että Haloo Helsinki! on Suomessa hyvin suosittu yhtye, mutta kertooko tuo listasijoitus suosion määrästä tai laadusta mitään lisää? Harhauttaako se meitä enemmän kuin informoi? Minun ymmärrykseni mukaan Suomen markkinaosuus Spotifyn yleismaailmallisista soitoista on olennaisesti suurempi kuin Eurochartissa aikoinaan. Vai onko juuri Suomen painoarvo tässä se ohhoh-aspekti?

Ai niin, tällaisten kysymysten esittäminen on nykyisin ”negatiivisuutta”. Älä siis suinkaan vastaa niihin!

Naurava pankkiasiakas

Latauslistan ykkössijan ja Spotifyn kuunnelluimman biisin statuksen jatkoksi Elastisen Naurava kulkuri harppasi tänään radiolistalla 126. sijalta kuudenneksi. Se on Vain elämää -covereiden ennätyskorkeus, sivuaa Anna Abreun saavutusta (Kylmästä lämpimään, 2013). Se on myös miehen ensimmäinen Top 20 -soolohitti, ja Fintelligensin sinkuistakin ylemmäs pääsi ainoastaan Mikä boogie (#4, 2010).

Tänä vuonna jokaisen Vain elämää -jakson jälkeen myyntiin ja suoratoistoon on julkaistu vain kaksi biisiä. Paula Vesalan ja Vesa-Matti Loirin esityksiä ei ole julkaistu yhtään, mutta Samuli Edelmannilta jo kaksi. Outo ratkaisu siinä mielessä, että Edelmannilta on (yllättäen) tullut/tulossa muutakin materiaalia – Mahdollisuus-single on Nauravan kulkurin perässä viikon vauhdikkain radionousija, 29–7.

Perinteiseen tapaan muutama alkuperäinenkin äänite on ehtinyt elpyä lataustilastoon. Viimeksi Paula Vesalan päivän inspiroimana PMMP:n Joutsenet, Oo siellä jossain mun ja Lautturi ilmaantuivat sijoille 11, 16 ja 18. Vaikka – kuten minä teen – latauslistan mieltäisi nykyiseksi single(myynti)listaksi, Oo siellä on aivan korrektisti merkitty uutuudeksi. Se keräsi vuonna 2005 pitkään pisteitä 50 hittiä -listalla ja radiosoitossa, mutta ei koskaan näyttäytynyt single-Top 20:ssä.

Kolmen Robinin vuosi

Kun kumoaa väitteitä Robinin ennätyksistä, lienee paikallaan keksiä uusia tilalle. 16-albumin debytoitua kärjessä herrasta tuli historian ensimmäinen artisti, joka on samana kalenterivuonna päässyt ykköseksi kolmella albumilla. Aikoinaan Tom Jones teki saman 12 kuukauden sisällä vuoden välillä vaihtuessa, mutta Boom kah'n viimeisestä kärkiviikosta on alle kahdeksan kuukautta – välissä paalulla nähtiin myös Boombox.

Tuskinpa moni veikkasi Jari Sillanpään estävän Robinin saavutusta, sillä kakkossijallakin mies sivusi 2000-luvun parasta merkintäänsä. Brittiläinen Electric Wizard (#17) kohensi parastaan 11 pykälää ja ruotsalainen Evergrey (#24) kaksitoista. Hieman tunnetumpi naapuriryhmä Abba sysättiin livelevyineen tilaston peränpitäjäksi. Ainoa aikaisempi konserttijulkaisu, osittain samasta matskusta koottu Abba Live vuodelta 1986 ei listautunut lainkaan.

Kun Prince esittäytyi listoillamme 1984, hän muistutti olemassaolostaan uudella äänitteellä kolmenatoista vuonna peräkkäin. Sessiota seurasi kahdeksan vuoden tauko, sitten kolme merkintää 2004, 2006 ja 2007. Tänään 20:ntenä debytoinut Art Official Age katkaisi taas seitsemän vuoden tilastollisen hiljaiselon. Samaan aikaan julkaistiin toinenkin albumi Plectrum Electrum, ja ainakin Alankomaissa ne molemmat ovat ehtineet nousta kärkikymmenikköön.

Beatles-rakkauden aika

Vuosien 1961–1965 yhdistelmälistat ja hittivuosilistat ovat nyt valmiit, ja niistä tuli yllättävän yhteismitalliset myöhempien tilastojen kanssa. Etenkin singlelistat 1961–1962 liikehtivät vilkkaammin kuin olin olettanut. Ehkä biiseihin kyllästyttiin nopeammin, kun ne vyöryivät markkinoille useiden ulkomaisten ja kotimaisten versioiden voimin. Jo 1961-vuosilistalle kertyi 79 levytystä – sen pisteytyksessä huomioitiin myös koko vuoden ilmestynyt erillinen ep-tilasto.

Erityisesti kiinnosti havainnoida The Beatlesin dominanssia koko listahistoriaan suhteutettuna. Bändihän löi meillä läpi noin vuosi kotimaansa jälkeen – Twist and Shout nousi ykköseksi marraskuussa 1963, ja 1964 oli melkoista tukkeumaa. Vuosilistalta otettiin sijat 2, 4, 7, 9, 10, 11 ja 20. Vuosi 1965 toi myös viisi sijoitusta 20 parhaan joukkoon, korkeimpana nelonen. Noihin saavutuksiin on Cheekilläkin matkaa.

Beatlesin historiallinen status ehkä edellyttäisi ainakin yhtä vuosiykkössijaa, mutta useiden biisien yhtäaikainen suosio aikaansai sen, että pisimmilläänkin (All My Loving) ne pysyivät Top 40:ssä yhdeksän kuukautta, eikä sillä kukistettu Katri Helenaa (Puhelinlangat laulaa 13 kk). Vuonna 1965 se olisi ollut helpompaa, kun paalupaikan otti Kari Kuuvan Tango Pelargonia ennätyksellisen matalalla pistemäärällä, mutta kiihkein kuume oli laantumassa.

Tässä listahistoriamme 20 suurinta Beatles-hittiä. Perässä on mainittu paras kuukausilistan sija ja vuosiluku.

1. All My Loving ****** (1/1964)
2. A Hard Day’s Night ***** (1/1964)
3. Michelle / Girl **** (1/1966)
4. Can’t Buy Me Love **** (3/1964)
5. Yesterday **** (1/1965)
6. I Should Have Known Better **** (1/1964)
7. Rock and Roll Music **** (1/1965)
8. Help **** (2/1965)
9. She Loves You **** (4/1964)
10. Long Tall Sally *** (4/1964)

11. I Feel Fine *** (2/1965)
12. Twist and Shout *** (1/1963)
13. Ticket to Ride *** (3/1965)
14. Get Back *** (4/1969)
15. I Want to Hold Your Hand *** (6/1964)
16. Free as a Bird *** (7/1995)
17. Hey Jude ** (5/1968)
18. All You Need Is Love ** (3/1967)
19. Yellow Submarine / Eleanor Rigby ** (6/1966)
20. Let It Be ** (6/1970)