Viimeinen julkinen myyntiluku?

Yksittäisten äänilevyjen menekistä ei ole Suomessa pidetty juuri ääntä pitkään aikaan. Muutamaan jääneissä kultalevyuutisissa puhutaan vain striimimääristä, eikä Musiikkituottajat enää julkaise sivuillaan vuosilistoja. Eilen kuitenkin Emma-gaalassa rohjettiin paljastaa, että Adelen 25 oli käynyt vuoden loppuun mennessä kaupaksi kunnioitettavat 48.253 kertaa. Kotimaisista saavutuksista ei hiiskuttu, ja todennäköisesti ne jäivätkin ratkaisevasti vähäisemmiksi.

On poikkeuksellista, että vuoden ostetuin albumi osoittautuu ulkomaiseksi. Tähän on rakenteellisiakin syitä; takavuosina levykauppiaat toivat äänitteitä paljon myyntiin ohi virallisen maahantuojan, ja vaikka tämä myynti näkyi listoilla, se ei rekisteröitynyt niihin tietoihin, joita Musiikkituottajat esittelee sivuillaan virallisina myyntilukuina. Yksi harvoista tälläkin tasoituksella kotimaiset kilpailijansa peitonneista oli Baccaran esikoislevy (1977), jota maahantuoja Discophon ilmoitti kaupanneensa 115.000 kpl. Se säilyi tuontilevyn ennätyksenä toistakymmentä vuotta.

Tietääkseni vielä nykyisinkin esimerkiksi Cdonista tilatut ulkomaiset levyt kirjautuvat ruotsalaisen maahantuojan tietoihin, mutta epäsuhta on pääosin korjaantunut. Kun vuosina 2008 ja 2009 ei julkaistu mitään kotimaista megamenestystä, niin ykkösalbumeiksi etenivät Metallican Death Magnetic ja The Baseballsin Strike. Myös Adelen 21:n kokonaispotti oli ykkösluokkaa, mutta se jakautui lähes puoliksi vuosille 2011 ja 2012. Se otti kumpanakin vuonna ulkomaisen sarjan voiton.

(Vaikka Musiikkituottajien sivuilla on paljon hyvää tietoa, seassa on huuhaatakin, kuten tämä muka vuoden 2000 myynnistä kertova lista. Alexia tuskin kiinnosti tuolloin enää edes alelaarituotteena.)

Vinkatkaa, linkatkaa

Olipa päässyt pahaan kuntoon tuo vasemman palstan blogilinkkiosasto, kun sitä kävin tarkemmin läpi. You Tuben lista-aiheiset soittolistat oli kaikki poistettu tekijänoikeusrikkomuksiin vedoten. Pidin siellä tietoisesti joitakin blogeja lakkauttamisensa jälkeen kuten Finnpicksiä, mutta sen vanhatkin sivut näyttävät jo harmillisesti kadonneen bittiavaruuteen.

Oma lukunsa on Then Play Long, jossa Marcello Carlin ensin yksin, sitten Lena Friesenin kanssa vuorotellen julkaisi aikajärjestyksessä rönsyileviä analyysejä brittilistan ykkösiksi nousseista albumeista vuodesta 1956 alkaen. Yli neljänsadan tekstin jälkeen homma näytti syksyllä hyytyneen vuoteen 1990, mutta blogille saatiin näyttävä lopetus hyppäämällä neljännesvuosisadan yli ja kirjoittamalla 27.000 merkkiä David Bowien jäähyväisalbumista Blackstar.

En laittanut vielä mitään poistettujen tilalle, koska asiaan täytyy ensiksi vähän paneutua. Jos haluat suositella hyviä lista-aiheisia sivustoja mistäpäin maailmaa tahansa, kerro niistä ihmeessä.

Retropeto on irti

”Laita Haddaway soimaan”, käski Antti Tuisku viime vuonna Peto on irti -sinkullaan kunnioittaen artistia, jonka suurin hitti What Is Love julkaistiin vuonna 1993. Tuisku itse oli tuolloin alle kymmenvuotias ja valtaosa hänen yleisöstään vielä nuorempaa jos edes olemassa. Tämänhetkisiä kotimaisia Spotify-hittejä kuunnellessa tuntuu, että nuorisomusiikissa suorastaan kuuluu tehdä viittauksia 1990-lukuun.

Mäkki on netonnut ekan kunnon hittinsä laulamalla Pakastin-biisin kertosäkeessä ”Paikkaa mun sydän niinku Toni Braxtoni”, joka viittaa kappaleeseen Un-break My Heart (1996). Mäkki mainitsee myös saman ajan XL 5 -hitin Jäätä ja tulta. Brädin ja Evelinan Kombo-biisin lyriikasta löytyy muun muassa kohta ”Oon ilman sua ku Slash ilman Jack Danielsii / niinku uutiset ja Arvi Lind”. Lind jäi eläkkeelle vuonna 2003, ja Slashin tähteys kukoisti 1980/90-lukujen taitteessa.

Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu ovat palanneet tilastoihin sinkulla Ollaan kaikki pinkkejä sisältä, jonka loppuhuipentumassa luetellaan yksittäistapauksia; pinkkejä sisältä ovat kuulemma ainakin Chuck Norris, Jason Statham, Tango & Cash ja Jenna Jameson, jotka tuskin väräyttävät 2000-luvulla syntyneiden pinkkejä sisuksia. JVG:n Paluu tulevaisuuteen -biisissäkin kovaa menemisen symboli on Keke, ei Nico Rosberg.

Kasari/ysärinostalgian luulisi toimivan paremmin radiossa, mutta mikään yllämainituista ei ole erityisemmin menestynyt radiolistalla. Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa esitettiin viimeksi kysymys ”Kuka esittää paljon radiossakin soineen kappaleen Peto on irti?”, vaikka se ei yltänyt koskaan edes 40 soitetuimman joukkoon.

Sinfonia on punk

Atomirotan runsaan vuoden takainen esikoisalbumi viihtyi listalla niin kauan, että sen seuraajan saattoi ennustaa debytoivan korkealla. Ei kuitenkaan debytoinut korkeimpana, vaan sen edelle kakkoseksi kiilasi Klamydia. Vaasan kaupunginorkesterin kanssa tehdyt uudet versiot tutuista biiseistä taisivat katkaista yhtyeen ykkösputken – Punksinfonian kolme edeltäjää nimittäin menivät kärkeen asti.

Neljän ja puolen vuoden tauolta tilastoon palannut Anthrax (#4) nettosi virallisen viikkolista-aikakauden parhaan sijansa, mutta 1980-luvulla bändi ylsi samaan pari kertaa. Ensikertalaisina Top 50:ssä esittäytyvät neljännen albuminsa julkaissut Oranssi Pazuzu (#33) ja 22-vuotias laulaja-lauluntekijä Vilma Alina (#34). Toissavuonna viitoseksi yltänyt Entombed A.D. sai nyt tyytyä sijaan 29.

Tuo Entombed A.D:n edellinen levy putosi oitis ulos debytoituaan viidentenä, mutta korkeampiakin pikavisiittejä on tehty. Tähän asti ennätystä pitivät Negativen ja Tapio Heinosen kokoelmat, jotka viettivät ainoan listaviikkonsa kolmantena. Viime viikon kakkonen Omnium Gatherum pisti kuitenkin paremmaksi, sillä Grey Heavens -albumia ei näy enää Top 50:ssä.

Myöhäinen närhi hitin nappaa

Radiolistamme uudeksi ykköseksi eteni pikkuyllätyksenä Jonas Bluen ja Dakotan Fast Car, joka sai pisteitä vain seitsemältä asemalta, mutta haali soittokertoja peräti 297. Lista ei enää tarjoa asemakohtaisia tietoja, mutta vanha kunnon biisit.info auttoi selvitystyössä. Sen numeroista voi arvioida, että Loop veivaa Fast Caria jopa toistasataa kertaa viikossa. Muutkin taajuudet saattoi arvata nuorisolle suunnatuiksi – messissä muun muassa Kiss, entinen The Voice.

Tracy Chapmanin läpimurtobiisinä tunnettu Fast Car on ensimmäinen coverlevytys radiolistan kärjessä lähes puoleentoista vuoteen. Tuorein Vain elämää -kausi kun poiki parhaimmillaan vain kaksi kakkossijaa (Sata salamaa ja Lähtisitkö), mutta edellisestä paalulle saatiin Elastisen Naurava kulkuri. Sitä edeltävää coverykköstä jouduin hakemaan niin kauan, että pysähdyin viiden vuoden takaiseen Jennifer Lopez -hittiin On the Floor – siinähän kierrätetään Lambadaa.

Varsinaisen Vain elämää -knopin saamme kuitenkin Laura Närheltä, jonka Supersankari debytoi latauslistan 16:ntena ja radiolistan 36:ntena. Närhihän esiintyi sarjan kakkoskaudella (2013) ja on kaikista sen nostetta nauttineista malttanut pysytellä hiljaa ylivoimaisesti pisimpään. Hänen toistaiseksi tuorein albuminsa Tuhlari ilmestyi marraskuussa 2012.

Sjutton också

Suomen ja Ruotsin viisukarsintoja tarjottiin monena lauantaina yhtä aikaa Ylen kahdelta kanavalta. Melodifestivalen on sen verran mutkikkaampi spektaakkeli kuin UMK, että Ruotsin edustaja valikoituu vasta runsaan viikon päästä. Takavuosina ehdokkaat ovat rientäneet dominoimaan sikäläistä singlelistaa jo kisan aikana, mutta nyt tässä on onnistunut vain yksi biisi, viime viikon ykkönen Samir & Viktorin Bada nakna. Mikä oudointa, se ei yltänyt suoraan finaaliin, vaan joutuu ylihuomenna yrittämään uudestaan keräilyerien kautta.

Miksikö seuraan tilannetta? Euroviisujen historiassa on kaksi ulkomaata yli muiden siinä, moniko heidän edustuskappaleistaan on noussut Suomessa listoille. Ensin oli vain yksi yli muiden eli Britannia, mutta 2000-luku muutti kaiken. Tuorein meillä hitiksi kasvanut brittiviisu on vuodelta 1998, kun taas ruotsalaiset käväisevät lähes säännöllisesti ainakin latauslistallamme Melodifestivalenin ja/tai varsinaisen laulukilpailun jälkeen.

Niinpä Ruotsin saldo on nyt 17 viisuhittiä, kun britit näyttävät jämähtäneen ikuisesti viiteentoista. Muihin on kosolti kaulaa: Luxemburg on kuudessa, (Länsi-)Saksa, Italia, Hollanti ja Israel viidessä. Ennätykselliset seitsemän kertaa kisan voittaneen Irlannin biisit ovat kelvanneet meille ainoastaan kolmesti. Entäpä Suomi itse? 49 aiemmasta yrittäjästä edes johonkin tilastoon (single, radio, jukebox, lataus) on noussut 42. Sandhja sinnittelee paraikaa Spotifyn päivälistoilla sijan 50 kieppeillä.

Merkkikuukausi 3/2016

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

55 vuotta: Neloset
Neloset oli lauluryhmä, jonka riveissä Vihreät niityt -singlellä muuan Jukka Kuoppamäki sai ensi kertaa maistaa listamenestystä.

50 vuotta: Kai Hyttinen
Kuju löi 19-vuotiaana läpi versioimalla ensin Beatlesiä (Tyttö) ja perään Rollareita (Mustaa). Eteni myöhemmin kolmasti singlelistan kakkoseksi.

45 vuotta: Elton John
45 vuotta: Muska
Kummankin isoin hitti on sama biisi (Crocodile Rock), mutta starttina tahoillaan toimivat Tumbleweed Connection -albumi ja Kirjoita postikorttiin -single.

40 vuotta: Mike Oldfield
40 vuotta: Francis Goya
Instrumentaalitunnelmointia varsin eri otteilla. Oldfield esittäytyi Tubular Bells -albumilla ja Goya ainoaksi jääneellä listasinglellään Nostalgia.

35 vuotta: Iron Maiden
35 vuotta: Judas Priest
Monesti on tullut mainituksi, että 1981 oli heavyn läpimurtovuosi Suomessa. Maiden julkaisi tuolloin kakkosalbuminsa Killersin ja Priest jo seitsemäntensä Point of Entryn.

30 vuotta: Metallica
30 vuotta: Suzanne Vega
30 vuotta: The Nights of Iguana
Metallican listaura tosiaankin alkoi vasta Master of Puppets -albumilla; sen edeltäjät tilastoituivat uusintajulkaisuina. Vega pääsi heti mukaan esikoisalbumillaan ja Iguanat ekalla singlellä Dry Nancy.

25 vuotta: Sepultura
Läpimurto Suomessa tuli nelosalbumilla Arise. Kun laulaja Max Cavalera perusti oman Soulfly-bändinsä 1996, hän vei listasijatkin mennessään.

20 vuotta: XL 5
Parivuotisen hittikauden käynnisti Kaunis peto -single. 12 vuotta myöhemmin käväistiin vielä listalla Elastisen vetoavulla.

15 vuotta: Anssi Kela
15 vuotta: Coldplay
15 vuotta: Linkin Park
15 vuotta: Emmi
Mikan faijan BMW käynnistyi niin hitaasti, että Kelan tilastoveturina toimi tehokkaammin toinen sinkku Kaksi sisarta. Coldplayn pelinavaus oli Parachutes-albumi, Linkin Parkilla Hybrid Theory ja lupaavalla mutta nopeasti suosionsa kadottaneella Emmillä single Breakable.