keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kuparinen pliis särkekää

Historian muuttuvaisinta albumilistaa seurasi yllättävänkin muuttumaton. Koko Top 50:ssä on vain yksi uutuus ja senkin uutuusarvo mahdollisimman minimaalinen. Sijalla 40 näyttäytyvä tupla-cd Best of Creedence Clearwater Revival on nimittäin jo kuudes erilainen listoillemme yltänyt CCR-kokoelma.

Jotkut alelevyt paransivat asemiaan viime viikosta, kenties mielenkiintoisimmin Apocalyptican Amplified. Sen korkein sijoitus ilmestymisvuonna 2006 oli 22, mutta nyt se harppasi jo 16:nneksi. Vienti-Emmalla palkitun The 69 Eyesin Back in Bloodin oli myös korkea aika palata kartuttamaan listaviikkojaan. Niitä oli tähän asti vain viisi, kun bändin kaikki muut 2000-luvun albumit keräsivät reilusti toistakymmentä viikkoa.

Singlesarjassa värähtelee enemmän, sillä Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä eteni 11. sijalta kärkeen. Ihmisten edessä viihtyi Top 5:ssä kahdeksan viikkoa, mutta korkeimmillaan vain kakkosena, joten laulajatar sai nyt ensimmäisen soolopaalupaikkansa. Gimmel pääsi muinoin ykköseksi kahdella singlellä (Etsit muijaa seuraavaa ja Sydän pliis särkekää).

tiistai 9. helmikuuta 2010

Meillä ei rähistä

Rähinä Recordsin hitit eivät olleet mukana esiohjelmoituihin ääninäytteisiin perustuvassa Music Control -radiolistassa, kunnes viime vuonna Cheekin Jos mä oisin sä ilmaantui Top 20:n alapuolelle monta viikkoa julkaisunsa jälkeen. Kuinka käy Fintelligens-sinkun Mikä boogie? Ainakaan tämänpäiväisessä tilastossa sitä ei näy, vaikka olettaa sopisi.

Mikä boogie on singlelistan ja Discopressin discolistan ykkösenä, ja nuorisoradiot tuntuvat tarttuneen siihen ahneesti. Youtube-videolle on kertynyt parissa viikossa 75.000 katselukertaa. Ensi viikolla ilmestyvä albumi tarjonnee siis kunnon vastuksen muille lähipäivien koville kotimaisille (mm. HIM, Stamina, Ismo Alanko). Fintelligens ei ole koskaan päässyt albumilistamme kärkeen, vaikka sillä on kolme sinkkuykköstä.

Jenni Vartiainen ei kärsi käynnistysvaikeuksista, vaan En haluu kuolla tänä yönä debytoi radiolistalla seitsemäntenä. Kovasta yllätyksestä ei voi puhua, sillä yli kaksivuotias Ihmisten edessä roikkuu edelleen sijalla 41. Poets of the Fallin neljättä albumia pohjustava Dreaming Wide Awake harppasi myös tutun oloisesti 39. sijalta 16:nneksi.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Sydän laajenee

ÄKT:n sivuille on jälleen päivitetty tietoja kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista Suomessa. Tiedot koskevat tukkumyyntiä ja ulkomaisten levyjen kohdalla vain virallisen maahantuojan osuutta, joka eri aikakausina on muodostanut varsin erisuuruisen osan todellisista markkinoista. Skeptisyydelle on siis sijansa, mutta nostan esiin pari muutosta.

1988 julkaistu ja laajennetulla cd-painoksella 1998 täydennetty Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen näyttää yhä keräävän noin 12.000 ostotapahtumaa vuodessa, mikä nostaa sitä tasaisesti. Kolme vuotta sitten se oli kotimaansarjan sijalla 22, nyt yhdeksäntenä summalla 162.063. Kuten helppo lienee arvata, ohessa varhaisemman version kansi.

Ulkomaansarjassa Michael Jacksonin Thriller loikkasi kerralla 91.609:stä numeroon 119.061, eli parannusta on yli 27.000 kpl! 25-vuotisjuhlaversio ja kuolemanjälkeinen noste eivät ainakaan listojen perusteella netonneet noin suuria lukemia, joten vanha tieto oli kai sitten tosi vanhaa. Sama juttuhan on kaikkien klassikkolevyjen tukkumyyntitietojen kanssa: niitä ehkä joku päivittää aktiivisesti, ehkä ei. Joka tapauksessa Thriller tilastoitui täten maamme myydyimmäksi ulkomaiseksi studioalbumiksi – edellä on vain kolme kokoelmaa.

Jacksonin This Is It -dvd julkaistiin joissakin maailmankolkissa lähes kuukausi meidän päivämääräämme (24.2.) aikaisemmin, mikä nettikauppojen aikakaudella tuntuu kummalliselta. Ensimmäisen viikon menekki oli pelkästään USA:ssa ja Japanissa kaksi miljoonaa (1,2 + 0,8), ja voinemme vain arvailla, kuinka suuri osa tästä lähti eurooppalaisille faneille.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Osaamiskeskuksissa osataan

Suomen listahistoriaa muistellaan mediassa niin harvoin, että silloinkin harvoin toivoisi metodina olevan jokin muu kuin tarkoitushakuinen haahuilu. Viime torstaina Radio Suomessa esitetty Nuotin vieressä -insertti ei totisesti edustanut tuota toivomaani jotain muuta, vaikka lähtökohta olikin hyvä. Josper Knutas halusi havainnollistaa, miten erilaisilta menneet vuosikymmenet näyttävät suosikkitilastoissa ja musiikkihistorioitsijoiden mielikuvissa.

Sitten alkoi roiskinta. 1970-luvulla suosituiksi ”luuleminamme” tekijöinä mainittiin Led Zeppelin, David Bowie ja Pink Floyd, kun taas ”oikeastikin paljon levyjä myivät” Paul Mccartney, Elton John ja Abba (joista jälkimmäistä soitettiin insertin lopuksi). Jalkamme pudotettiin maahan kertomalla, että Waldo de Los Rios jätti aikoinaan taakseen Black Sabbathin ja Santanan. Jne.

Vaikka puheenvuorossa tuntuivat eri markkina-alueet menevän sekaisin, argumentointi taisi enimmäkseen pohjautua tuolloisiin Suomen listoihin. Vertailkaamme siis yllämainittujen nimien Top 10 -albumien määrää 1970-luvulla.
Oikeasti suositut:
Abba seitsemän, Waldo de Los Rios yksi, Elton John kolme, Paul Mccartney nolla.
Suosituiksi luulemamme:
Led Zeppelin kuusi, David Bowie viisi, Pink Floyd neljä, Black Sabbath kolme, Santana viisi.

1980-luku julistettiin popmusiikin ”kaatopaikkavuosikymmeneksi” vielä heiveröisemmin esimerkein. Vuonna 1983 kun Tuijamarian Ai ai Jussi -sinkku myi enemmän kuin Dire Straitsin Twisting by the Pool! Mainitaanpa vielä tiputanssi, Nik Kershaw (?) ja muutama muu, niin tokihan arkku on naulattu turvallisesti kiinni. Enää ei tarvitse kysellä, miksi Yleisradion musiikkitarjonnassa on ammottava aukko tämän aikakauden kohdalla.

Knutasin lähteenä (ilmeisesti) käyttämässä Suomi soi 4 -kirjassa Tuijamaria ja Dire Straits olivat helmikuussa 1983 sijoilla 9 ja 10. Suomessa koottiin tuolloin kolmea eri levymyyntilistaa, ja kahdessa muussa Twistin’ by the Pool nousi sijoille 10 ja 7, kun Ai ai Jussia ei näkynyt niissä lainkaan – eikä tämän seurauksena Sisältää hitin -kirjassakaan, jossa huomioitiin kaikkien kolmen yhteisvaikutus.

torstai 4. helmikuuta 2010

Me tulemme taas

Virallisten listojen nykyinen ulkoasu on sen verran sekava, että täsmennetään tässä ja nyt: eilisessä albumitilastossa oli 24 re-entryä. Arvatkaa rikkoutuiko ennätys. Eikä syynä edes ollut listan laajeneminen, vaan niitä olisi ollut 23, jos käyttäisimme yhä Top 40 -mittaa. Edellinen ennätys oli 17 re-entryä kerralla, jollainen havaittiin viikoilla 3/2007 ja 4/2008.

Palaajien seassa on muun muassa viisi entistä ykköstä, ja Top 50:een mahtuukin nyt 14 ykkösalbumia. Niistä kolme on viettänyt kärjessä vähintään 12 viikkoa, sillä The Baseballsin ja Anna Puun seuraksi kapusi Bon Jovin Cross Road – The Best of Bon Jovi, vuoden 1994 ostetuin pitkäsoitto Suomessa.

Cross Roadin edellinen listaviikko oli 36/2000, ja melkein yhtä kaukaa palasi Kolmas nainen -kokoelma Ura, viikolta 4/2002. Muut re-entryt ovat olennaisesti tuoreempia, mitä nyt Apocalyptica-kokoelma ja Wolfmotherin esikoinen pitivät kolmen ja puolen vuoden paussin. Jouluksi 2006 julkaistu Rauli Badding Somerjoen cd+dvd Henkilökohtaisesti on ensikertalaisena mukana.

Kirjoitin eilisen tekstin ennen kuin midprice-lista oli esillä, ja sekös taas nostatti kulmakarvoja: Juha Tapion ykköskokoelma on näköjään myös midprice-kakkonen. Jaa. Selityksiä vastaanotetaan. Myös Antti Tuiskun uusimmalla on tuplaedustus...

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Enemmän tilaa, enemmän metkuja

Alelista on aina yllättävä, mutta usein myös reilu. Lienee kaikkien mielestä oikein, että Juha Tapio nousi lopultakin Suomen albumilistan ykköseksi. Suurenmoinen kokoelma 1999–2009 kävi uutena kolmossijalla, ja sitä ennen Kaunis ihminen ja Suurenmoinen elämä kakkosena. Tapio ehti viettää yhteensä 43 viikkoa Top 10:ssä ennen paalupaikkaa!

Re-entryt ovat monennäköiset, ja muutama nousi ylemmäs kuin aiemmilla yrittämillä (SIG 16, Onnen laulut 22). Kotiteollisuus-kokoelman seitsemäs sijakin on sama kuin vuoden 2007 tiukilla joulunalusmarkkinoilla saavutettu. 70-vuotias Kaj Chydenius on omissa nimissään ensi kertaa Suomen albumilistalla (12), ja nurinkurisesti vanha Rihanna-levy palasi 14:nneksi, kun uusi rimpuilee 35:ntenä.

Varsinaisista uutuuksista tango/viisukunnostautuja Amadeus debytoi kuutosena, mutta Anttila-myynnin enteilemä Keshan Top 10 -sijoitus vaihtui karuun numeroon 48. No, kiitelköön hänkin tilaston laajenemista Top 50:ksi. Ehkä myös Rammstein kiittelee, sillä suurentunut lista mahdollisti ennätyksellisen romahduksen: Liebe ist für alle da luisui kerralla 37 sijaa (9–46).

maanantai 1. helmikuuta 2010

Väliajalla on väliä

Suomi on siinä suhteessa poikkeuksellinen popmaa, että meillä viikoittaisten listojen perinne on aika ohut. 1980-luvun puoliväliin asti myyntitilastoja koottiin vain kerran kuussa, ja kahden viikon välein ilmestyvien virallisten listojen kausi kesti vuoden 1994 alkuun asti. Pienimuotoisempia jokaviikkoisia raportteja oli kasattu ja esitelty jo tätä ennen paikallisradioissa ja Radiomafiassa.

Kun huomioi maailman muuttumisen ja etenkin nopeutumisen, on vähän hassuakin että esimerkiksi Britanniassa listarytmi on pysynyt samana lähes 60 vuotta. Jotkut nettikaupat pyörittävät omia jatkuvasti päivittyviä rankingejaan, mutta niillä on ilmeinen ongelma: kunnon lista edellyttää paitsi nopeutta ja tarkkuutta myös myyntivolyymia, eikä sellaista kerry suurillakaan markkina-alueilla juhlaksi asti yhden vuorokauden aikana.

Viikkolistat ovat kaivertuneet niin olennaiseksi osaksi popkulttuuria, että muun muassa verkkolukemisto Popjustice ymmärrettävästi pillastui tämänpäiväisestä uutisesta: BBC Radio 1 aikoo maaliskuussa lanseerata official chart updaten, joka keskiviikkoisin kertoo alkuviikon myyntitilanteet. Popjusticen kommentti ”THIS IS HUGE” ei ole tarkoitettu kannustavaksi.

Sotkuahan tuosta seuraa. Jos biisi tai albumi komeilee keskiviikkotilanteessa myydyimpänä, mutta ehtii pudota sunnuntaihin mennessä, voidaanko sitä pitää listaykkösenä? Ainakin Suomen Sony pitäisi. Systeemi suosii selvästi uutuuslevyjä, jotka maanantaina ilmestyessään keräävät ison myynnin ja saattavat viikon mittaan vajota kestosuosikkien varjoon. Katsellaan nyt tilannetta, brittiläinen popkuluttaja ja -media on kuitenkin tämän asian suhteen tavallista vaikeampi vedätettävä.