Päätös päätöksestä

Jotakuta voi ihmetyttää, miksi Pehmoaino nousi albumilistan ykköseksi ja Behm kakkoseksi, vaikka kummankin striimit ovat selvässä laskussa. (Tai miksi ”ykkösalbumiksi” kelpaa 17-minuuttinen ep.) Pehmoaino on ainoa artisti lähelläkään striimilistan kärkipäätä, jonka kuuntelut ovat konvertoitavissa jonkin isomman musiikkiannoksen tilastolliseksi hyväksi. Useita ei albumi kiinnosta lainkaan, kuten jo kuusi vuotta hittejä julkaissutta Portion Boysia.

Albumilistaan liittyy paljon muitakin ongelmia ja sekavuuksia, joista olen marissut täällä monesti, ja tilanne vain huononee. Miksi sitten olen viime aikoina puhunut myös suuresta albumiartistien rankingjärjestelmästä, ikään kuin olisi tulevaisuus jonka varaan rakentaa? Päinvastoin. Kun ranking valmistuu tämän vuoden lopussa, tilanne on lopullinen. Lakkaan kommentoimasta ja arkistoimasta albumilistaa.

Sinänsä olen Top 1000:n kokoamisesta innoissani. Kyllä, albumilistan varteenotettavia esittäjiä ajalta 1966–2022 löytyy helposti tuhat. Ja kyllä, aiheesta saa tehdyksi kirjan. Ratkaisin listaviikkojen historiallisen yhteismitattomuuden niin, että vuodesta 2015 eteenpäin, siis striimiaikakaudelta, albumin 20 ensimmäistä viikkoa huomioidaan normaalisti, mutta siitä eteenpäin vain 50 prosentin arvolla.

Behmin nykyiset 84 viikkoa muuntuisivat laskennassa 52 viikoksi ja Teflon Brothersin Circus-albumin 214 viikkoa 117 viikoksi. Behm-yhtälö tosin on vain hypoteesi, jollei hän julkaise kakkosalbumia ennen vuoden loppua, sillä yksi listamerkintä ei riitä mukaanpääsyyn, vaikka olisi kuinka menestyksekäs.

Rankingin elementit omine kertoimineen ovat listaviikkojen määrä, lista-albumien määrä, Top 10 -albumien määrä, listaykkösten määrä, ykkösviikkojen määrä ja aikaero ensimmäisen ja tuoreimman lista-albumin debytointien välillä. Re-entryjä ei huomioida aikajänteessä, se olisi loputon suo.